D11 Kallioperäainesten ottoalueet

Kallioperäainesten ottoalueita ovat kaivokset ja kalliokiviainesten louhinta-alueet (louhokset).

Kaivos on alue, jolta irrotetaan ns. kaivoskivennäisiä maa- tai kallioperästä kaivamalla, louhimalla, huuhtomalla tai muulla tavalla poiskuljetettavaksi tai paikalla jalostettavaksi kaupallisia tarkoituksia varten. Kaivoskivennäisiksi luetaan Kaivoslain (503/1965) 2 §:ssä mainitut metallit ja mineraalit.

Kalliokiviainesten louhinta-alueet ovat alueita, joilla irrotetaan louhimalla kallioperästä kalliomursketta, louhetta, lohkokiviaihioita tai sivukiviä pois kuljetettavaksi tai paikalla jalostettavaksi kaupallisia tarkoituksia varten.

Kaivos- ja avolouhosalueet, joilta irrotetaan kaivoskivennäisiä. Alueet, joita käytetään muiden mineraalien irrottamiseen kallioperästä: rakennuskiven, murskekiven, korukiven jne. louhinta. Yleensä teollisuuden käyttämän malmin ja kiviaineksen louhinta-alueet. Irrotetun materiaalin sekä kaivutoiminnan sivutuotteena saadun louhintajätteen tms. pysyväisluonteiset varastoalueet kaivualueen yhteydessä.

Tähän eivät kuulu:

Kiviainesten jalostukseen tarkoitetut alueet

- esimerkiksi rakennuskivien leikkaus- ja hionta tms.

- jalostamisena ei kuitenkaan pidetä kiviaineksen esikäsittelyä esimerkiksi murskausta
(kuuluvat luokkaan B2. Teollisuus- ja varastoalueet).

Kaivosvaltaukset tms. varausalueet (luokitellaan nykyisen maankäytön perustella).

Kotitarve- tms. vähäiset kalliokiviainesten ottoalueet (luokitellaan ympäröivän maankäytön perusteella).

Louhintajätteen tms. varastointi kaivosalueiden ulkopuolelle, läjitys ja täyttöalueet (luokitellaan ympäröivän maankäytön perusteella tai luokkaan G2. Muu maa).

Kalliokiviainesten otto rakennustöiden yhteydessä: laajat rakennustyömaat (luokitellaan aiemman maankäytön perusteella tai luokkaan G2. Muu maa).
[1]

...