Käsitteet: Y

Y-tunnus eli yritys- ja yhteisötunnus on viranomaisten kaikille oikeudellisille yksiköille antama yksilöivä tunnus.

Y-tunnus muodostuu seitsemästä numerosta, väliviivasta ja tarkistusnumerosta.

YK:n Euroopan talouskomissio UNECE on perustettu vuonna 1947. Se on yksi viidestä YK:n aluekomissiosta, ja sen tarkoituksena on vahvistaa jäsenmaiden välistä taloudellista yhteistyötä. Työn painopisteitä ovat taloudelliset ja poliittiset analyysit, ympäristö- ja elinolot, tilastointi, kestävät energiamuodot sekä kaupan, teollisuuden ja yritysmaailman kehittäminen, puutavara ja liikenne. UNECE kehittää yhteisiä käytäntöjä, ohjesääntöjä ja standardeja sekä toimii teknisenä tukena.

Vetoauton ja perävaunun tai perävaunujen yhdistelmä.

Yhdistelmärangaistus koostuu vankeusajasta ja välittömästi vankeuden jälkeen toteutettavasta vuoden mittaisesta valvonta-ajasta. Valvonta-ajan sisältö määritellään mm. vankikohtaisen riskiarvion perusteella. Yhdistelmärangaistus voidaan tuomita tiettyjen rikosten uusijalle, jota on pidettävä erittäin vaarallisena toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Yhdistelmärangaistuksen tarkoituksena on alentaa rikoksen uusimisen riskiä. Rangaistusta suorittavalla ei ole mahdollisuutta päästä ehdonalaiseen vapauteen tai valvottuun koevapauteen. Yhdistelmärangaistus korvaa vuodesta 2018 alkaen vakavien rikosten uusijoille tarkoitetun vankeusrangaistuksen, joka suoritetaan kokonaisuudessaan vankilassa. (Rikoslaki 2b:11§)

Yhdyskuntajätettä ovat kotitalouksissa syntyneet ja tuotannossa, erityisesti palvelualoilla, kertyneet kotitalousjätteisiin verrattavat jätteet. Yhdyskuntajätteiden yleinen yhteinen piirre on, että ne ovat yhdyskunnissa lopputuotteiden kulutuksessa syntyneitä jätteitä ja ovat kunnan järjestämän jätehuollon piirissä.

Yhdyskuntapalvelu on enintään kahdeksan kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta tuomittava rangaistus. Yhdyskuntapalvelua voidaan tuomita, jos ehdottomien vankeusrangaistusten, valvontarangaistusten, aiempien yhdyskuntapalvelurangaistusten, rikollisen toiminnan jatkamisen tai muiden painavien syiden ei katsota olevan esteenä tuomitsemiselle. (Rikoslaki 6:11§)

Yhdyskuntapalvelua ei voida tuomita seuraavista rikoksista: asevelvollisuudesta kieltäytyminen (1438/2007), siviilipalveluksesta kieltäytyminen (1446/2007) ja siviilipalvelusrikos (1446/2007).

Yhdyskuntapalvelua voidaan tuomita 14-240 tuntia. Yhdyskuntapalvelua voidaan tuomita myös yli kahdeksan kuukauden pituisen ehdollisen rangaistuksen ohessa enintään 90 tuntia.

Yhteishanke on liikejärjestely, jossa vähintään kaksi osapuolta sitoutuvat tarkoin määrättyyn taloudelliseen toimeen yhdessä. Yritykset käyttävät yhteishankkeita laajalti myös päästäkseen ulkomaanmarkkinoille.

Valtion tutkimus- ja kehittämisrahoitusta tarkastellaan tilastoissa tutkimuksen yhteiskuntapoliittisen (sosioekonomisen) tavoitteen mukaan. Valtion tutkimus- ja kehittämisrahoituksen jakaminen erilaisiin tavoitteisiin riippuu luokittelijan eli tässä yhteydessä rahoittajan näkökulmasta. Jaottelu perustuu Eurostatin kansainväliseen NABS-luokitukseen (Nomenclature for the Analysis and Comparison of Scientific Programmes and Budgets, rev. 2007):

Maa-, metsä- ja kalatalous
Teollisuuden edistäminen
Energia
Maankäyttö, liikennejärjestelmät ja muu infrastruktuuri
Maanpuolustus
Maankamara, vesi ja ilmakehä
Ympäristönsuojelu
Terveydenhuolto
Koulutus
Kulttuuri
Yhteiskunnalliset ja sosiaaliset rakenteet ja prosessit
Muu yleinen tieteen edistäminen
Yliopistot
Avaruus

Henkilöstörahaston säännöissä voidaan määrätä, että osa rahaston vastaanottamista voittopalkkioeristä ja rahaston ylijäämä tai sen osa voidaan siirtää rahaston yhteispääomaan, jota rahasto käyttää jäsentensä koulutukseen ja muuhun jäseniä yhteisesti hyödyttävään tarkoitukseen. Yhteispääomasiirto koskee myös rahastoon henkilöstörahastolain 14 a §:n mukaan liittyneiden voittopalkkio-osuuksia. Jos jäsen käyttää hänelle kuuluvaa henkilöstörahastolain 17 a §:ssä säädettyä oikeutta nostaa osuutensa voittopalkkioerään käteisenä, voidaan rahaston säännöissä rajoittaa tällaisen jäsenen oikeutta käyttää hyväkseen yhteispääomalla hankittuja jäsenetuja.

Yhteisyritys on yritys, jonka emo- tai tytäryritys omistaa puoliksi jonkun konserniin kuulumattoman yrityksen kanssa.

Oikeushenkilö tuomitaan yhteisösakkoon, jos sen lakisääteiseen toimielimeen tai muuhun johtoon kuuluva taikka oikeushenkilössä tosiasiallista päätösvaltaa käyttävä on ollut osallinen rikokseen tai sallinut rikoksen tekemisen taikka jos sen toiminnassa ei ole noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikoksen ehkäisemiseksi. Yhteisösakko tuomitaan määräeuroin. Alin yhteisösakon rahamäärä on 850 ja ylin 850 000 euroa. Tarkemmin oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään Rikoslain luvussa 9.

Suomen valtakunnallisten kartastotöiden ja tasokoordinaattien määrittämisessä perustana toimii kansallinen kartastokoordinaattijärjestelmä, josta käytetään lyhennystä KKJ. Tämä kartastokoordinaattijärjestelmä perustuu Gauss-Krügerin projektioon. KKJ:n mukaiset koordinaatit voidaan määrittää ja esittää joko peruskoordinaatistossa tai yhtenäiskoordinaatistossa (YKJ). Yhtenäiskoordinaatistossa olevista koordinaateista käytetään nimitystä yhtenäiskoordinaattti.

Kansallisessa kartastokoordinaattijärjestelmässä Suomen valtakunnan alue on jaettu kuuteen kolme astetta leveään projektiovyöhykkeeseen eli kaistaan. Käytännössä kaistoja on neljä, koska uloimmat kaistat sijoittuvat aivan valtakunnan itä- ja länsirajoille. Neljän kaistan keskimeridiaanit ovat 21, 24, 27 ja 30 astetta itäistä pituutta. Projektiokaistat ovat leveimmillään Etelä-Suomessa ja kapenevat pohjoista kohti. Kohteen sijainnin itäkoordinaatti määräytyy sen etäisyydestä keskimeridiaaniin. Pohjoiskoordinaatti muodostuu etäisyydestä päiväntasaajaan.

Peruskoordinaatistossa sijainti kuvataan kaistojen mukaisissa projektioissa ns. kaistakoordinaatteina. Yhtenäiskoordinaatisto poikkeaa peruskoordinaatistosta siten, että siinä Suomi on kuvattu neljän kaistan sijasta yhtenä leveänä kaistana. Tämän kaistan keskimeridiaani on 27 astetta, joka on sama kuin peruskoordinaatiston kolmas kaista. Yhtenäiskoordinaatistoa käytetään, kun tarkastellaan koko Suomea tai peruskoordinaatiston kaistat ylittäviä alueita.

Tilastokeskuksen paikkatietoaineistojen koordinaatistona käytetään yleensä yhtenäiskoordinaatistoa ellei muuta ole ilmoitettu.

Yhtiövastike sisältää hoitovastikkeen ja pääomavastikkeen.

Yksikköominaiskulutus kuvaa jonkin laiteryhmän keskimääräistä vuosikulutusta. Kun se kerrotaan laitteiden määrällä, saadaan laiteryhmän kokonaisvuosikulutus.

Yksinkertainen satunnaisotanta (eli SRS-otanta, simple random sampling) on otoksen poimintamenetelmä, jossa jokaisella perusjoukkoon kuuluvalla alkiolla on sama mahdollisuus tulla valituksi otokseen. Se on "kaikkien otantojen äiti", joka voi toimia lähtökohtana muille menetelmille ja johon muita menetelmiä verrataan.

Yrittäjä tai ammatinharjoittaja, jolla ei ole palveluksessaan palkattua työvoimaa.

Asiassa, jossa sovinto on sallittu, on annettava yksipuolinen tuomio, jos vastapuoli on jäänyt pois istunnosta tai ei ole antanut häneltä pyydettyä kirjallista vastausta, josta ilmenee hänen kantansa kanteen vastustamiselle.

Liikenne, jota ei harjoiteta toisen lukuun.

Tällaisella liikenteellä tarkoitetaan yrityksen oman henkilöstön tai rahdin kuljetuksia, johon ei liity maksun suorittamista. Vaikka yksittäiset henkilöt voivat hoitaa tällaista liikennettä, sitä ei lueta tähän mukaan.

Yksityinen matkailumajoitus (private tourism accommodation) voi olla maksullista tai maksutonta. Yksityiseen maksuttomaan majoitukseen (private non-rental accommodation) kuuluvat omassa käytössä olevat vapaa-ajanasunnot tai kesämökit sekä majoittuminen sukulaisten tai tuttavien luona tai muussa maksuttomassa majoituksessa. Yksityisellä maksullisella majoituksella tarkoitetaan pienimuotoista majoitustoimintaa, kuten yksityisiltä perheiltä (suoraan tai välittäjän kautta) vuokrattavia lomamökkejä, asuntoja tai huoneita. Majoitustiloja on rajoitettu määrä ja ne muodostuvat itsenäisistä majoitusyksiköistä.

Yksityiseen sektoriin kuuluvat yhtiöt, myös valtioenemmistöiset tai kunnan omistamat yhtiöt, yritykset, säätiöt, osuuskunnat tai yhdistykset, itsenäiset yrittäjät ja ammatinharjoittajat sekä työnantajana toimivat yksityiset henkilöt. Voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, kuten kirkko ja seurakunnat, luetaan myös yksityiseen sektoriin.

Yksityisen avustajan antamalla oikeusavulla tarkoitetaan asianajajan tai muun yksityisen lakimiehen antamaa oikeusapua.

Yksityisen sektorin asiakkaita ovat yhtiöt (myös valtion, kuntien tai kuntayhtymien kokonaan tai osittain omistamat), valtion, kuntien ja kuntayhtymien liikelaitokset, Suomen Pankki, yksityiset henkilöt, yritykset, säätiöt, osuuskunnat, yhdistykset, itsenäiset yrittäjät ja ammatinharjoittajat sekä voittoa tavoittelemattomat yhteisöt.

Kotitalouksien kulutusmenot ja kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen kulutusmenot yhteensä.

Vakaviin velkaongelmiin joutuneelle yksityishenkilölle voidaan myöntää käräjäoikeudessa velkajärjestely. Velkajärjestelystä säädetään yksityishenkilön velkajärjestelystä annetussa laissa, joka tuli voimaan 8.2.1993. Lailla pyritään korjaamaan taloudellisiin vaikeuksiin joutuneiden yksityishenkilöiden taloudellista asemaa.

Ennen velkajärjestelyn hakemista käräjäoikeudesta velallisen on selvitettävä mahdollisuutensa tehdä sovintoratkaisu velkojiensa kanssa. Ellei sovinnosta päästä ratkaisuun, voidaan jättää velkajärjestelyhakemus tuomioistuimen käsiteltäväksi. Jos velkajärjestelylle on edellytykset, tuomioistuin voi vahvistaa maksuohjelman. Kun maksuohjelma päättyy, velallinen vapautuu lopuista veloistaan.

Yksityisoikeudelliset saatavat perustuvat sopimukseen, sitoumukseen tai muuhun yksityisoikeudelliseen velvoitteeseen. Näitä ovat esimerkiksi pankkilainat, muut luotot, kauppahintasaatavat, maksut palveluista ja työsuorituksista, vakuutusmaksut, takausvastuut ja vahingonkorvausvastuut.

Tie, jonka omistaa ja jota ylläpitää jokin muu toimija kuin julkinen valta.

Yleisellä avioeronneisuusluvulla tarkoitetaan avioerojen määrää koko väestön keskiväkiluvun 1000 henkeä kohti.

Yleisellä avioituvuusluvulla tarkoitetaan avioliiton solmineiden naisten määrää koko väestön keskiväkiluvun 1000 henkeä kohden.

Yleisellä hedelmällisyysluvulla tarkoitetaan elävänä syntyneiden lasten määrää keskiväkiluvun tuhatta 15-49 -vuotiasta naista kohden.

Yleinen kirjasto on kunnan- tai kaupunginkirjasto. Se on kaikille avoin kirjasto, jonka kokoelmat on tarkoitettu yleiseen käyttöön. Yleisissä kirjastoissa on pääkirjastoja, sivukirjastoja, laitoskirjastoja, kirjastoautoja, kirjastoveneitä sekä muita palvelupaikkoja. Kirjastolain (4.12.1998/904) mukaan jokaisen kunnan tehtävänä on järjestää kirjastopalvelut itse, yhdessä muiden kuntien kanssa tai muulla tavoin. Yleisen kirjaston omien kokoelmien käyttö kirjastossa ja niiden lainaus on maksutonta.

Yleisellä kuolleisuusluvulla tarkoitetaan kuolleiden määrää keskiväkiluvun 1000 tai 100 000 henkeä kohden.

Yleisellä syntyvyysluvulla tarkoitetaan elävänä syntyneiden määrää keskiväkiluvun tuhatta henkeä kohden.

Yleisellä uudelleenavioituvuusluvulla tarkoitetaan toisen tai myöhemmän avioliiton solmineiden naisten määrää keskiväkiluvun 1000 naimisissa ollutta naista kohden.

Tästä käsitteestä on useampi määritelmä

Tästä käsitteestä on useampi määritelmä

Koulutus, jonka tarkoituksena on antaa tietoja ja taitoja, jotka auttavat toimimaan ja vaikuttamaan yhteiskunnassa.

Huomautus:
Yleissivistävää koulutusta ovat esiopetus, perusopetus, lukiokoulutus ja muut ei-ammatilliset opinnot esimerkiksi vapaan sivistystyön oppilaitoksissa.

Ammattikorkeakoulututkinnon tai muun soveltuvan korkeakoulututkinnon pohjalta ammattikorkeakoulussa suoritettava korkeakoulututkinto.

Ylimääräinen palvelus on sotilaan tai muun 45 luvun alaisen henkilön kurinpitorangaistus (RL 6:1§). Ylimääräistä palvelusta määrätään tai tuomitaan vähintään yksi ja enintään viisi kertaa (Laki sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa 255/2014).

Yliopistotilastossa yliopistoilla tarkoitetaan oppilaitostyyppiin 42 kuuluvia oppilaitoksia. Yliopistoissa voi suorittaa alempia (kandidaatti) ja ylempiä (maisteri) korkeakoulututkintoja sekä tieteellisiä jatkotutkintoja, joita ovat lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot. Yliopistoissa järjestetään myös täydennyskoulutusta ja avointa yliopisto-opetusta.

Tästä käsitteestä on useampi määritelmä

Ylioppilastutkinnolla tarkoitetaan ylioppilastutkintolautakunnan laatimaa lukion päättötutkintoa, johon lukion koko oppimäärää opiskeleva opiskelija voi osallistua. Ylioppilaskokeen hyväksytty suorittaminen johtaa ylioppilastutkintoon.

Ylipeitto tarkoittaa otoskehikkoon sisältyviä alkioita, jotka eivät enää kuulu kohdeperusjoukkoon, esim. laitoksiin siirtyneitä, kuolleita, maasta muuttaneita. Tällaisia tapauksia esiintyy aina jonkin verran otosyksiköiden joukossa, koska rekisterit, joista otokset poimitaan, eivät ole täysin ajantasaisia.

Ylityötä on palkansaajan sopimuksen mukaisen työajan lisäksi päätyössä tekemä työ. Ylityö voi olla joko palkatonta tai palkallista, jolloin siitä saa korvauksen joko rahana tai vapaana.

Palkallista ylityötä tutkimusviikolla tehneiden palkansaajien prosenttiosuus kaikista työllisistä.

Ylityötuntien osuus prosentteina kaikista tehdyistä työtunneista.

Palkansaajan tutkimusviikolla tekemät ylityötunnit, joista saa korvauksen palkkana tai vapaana (vastaajan oma näkemys).

Ylläpitokustannuksia ovat kiinteistönhoidosta ja kunnossapidosta aiheutuvat kustannukset, esimerkiksi kaikki kiinteistön huolto-, sähkö-, lämmitys-, vedenkulutus- ja jätehuoltokustannukset.

Ympäristö-käsitteellä tarkoitetaan niitä fyysisiä, sosiaalisia ja kulttuuritekijöitä, jotka kuuluvat luontoon tai rakennettuun ympäristöön ja joiden kanssa ihminen on vuorovaikutuksessa. Ympäristö nähdään ennen kaikkea ihmisen elinympäristönä, jonka tilaan ja laatuun ihmisen toiminta vaikuttaa myönteisesti tai kielteisesti.

Ympäristöliiketoiminnalla tarkoitetaan toimintaa, joka liittyy ympäristön pilaantumista estävään tai luonnonvaroja säästävään tuotantoon. Ympäristöteknologia on osa ympäristöliiketoimintaa. Ympäristöliiketoiminta voi olla tietyn yrityksen pää- tai sivutoimintaa. Ympäristöliiketoiminta ei ole oma toimialansa, vaan tuotanto on hajautunut useaan eri toimialaluokkaan.

Ympäristön pilaantumista estävä tuotanto voi sisältää tuotteita, tekniikoita tai palveluita jotka kohdistuvat ilman, maaperän ja veden vaurioihin sekä jätteisiin, meluun, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonmaisemiin liittyviin ongelmiin. Tällainen tuotanto voi olla toiminnaltaan, tai liittyä toimintaan joka on, mittausta, seurantaa, ennaltaehkäisyä, käsittelyä, korjaamista, tutkimusta, kehittämistä tai asian tietoiseksi tekemistä.

Tästä käsitteestä on useampi määritelmä

Ympäristönsuojeluinvestoinnilla tarkoitetaan pääomamenoa, joka aiheutuu niistä ympäristönsuojelutoimenpiteistä, joiden pääasiallisena tarkoituksena on kerätä, käsitellä, vähentää, estää tai poistaa yrityksen toiminnasta aiheutuvia päästöjä, jätteitä tai muuta ympäristöhaittaa.

EKT 2010:n (§ 3.94) mukaan loppukäyttö (P.3) on kotimaisten institutionaalisten yksiköiden menoja kulutustavaroiden tai palvelujen hankintaan. Kyseisiä tavaroita tai palveluita käytetään henkilökohtaisten tai yhteiskunnan kollektiivisten tarpeiden tyydyttämiseen.

Kotitalouksien ympäristönsuojelupalveluiden loppukäyttö (EKT 2010, § 3.95) sisältää kotitalouksien ympäristöpalveluiden hankinnasta aiheutuneet menot. Tämä kulutus tyydyttää niiden henkilökohtaisia tarpeita. Se sisältää kotitalouksien ”maksut markkinattomasta tuotoksesta” eli niiden maksamat erilaiset palkkiot ja maksut, jotka edustavat alle 50 prosenttia markkinattomien ympäristönsuojelupalveluiden tuotannosta. Kotitalouksien kulutusmenot kirjataan ostajanhintaan.

Kansantalouden tilinpidossa tuotteiden tuotanto yhteisön yleiseksi hyödyksi, kuten julkinen hallinto, oikeuspalvelut, puolustusvoimat ja vastaavat, kohdistetaan tavallisesti julkisyhteisölle. Tämä on julkisyhteisön loppukulutusta. Julkisyhteisö itse yleensä tuottaa nuo palvelut, joten niitä voi tunnistaa ja mitata tuotantopuolella.

Vastaavasti julkisyhteisön ja kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen ympäristöpalveluiden kulutusmenot (ESA 2010, § 3.97, 3.98 ja 3.117) ovat samansuuruiset kuin niiden markkinattoman tuotoksen arvo miinus maksut markkinattomasta tuotoksesta.

Välituotekäytöllä kuvataan ympäristönsuojelumenojen yhteydessä itse käytettävää ympäristötuotantoa (=ympäristönsuojelumenoja), joita syntyy tuotannon aikana aputoiminnoista, joita tarvitaan ensisijaista tai toissijaista tuotantoa varten.
Esimerkiksi itse käytettävää ympäristötuotantoa on energian ja materiaalien käyttö, palkat, huoltotoimenpiteet jne.

Tästä käsitteestä on useampi määritelmä

Ympäristönsuojelupalveluiden tuotos (markkinatuotos, markkinaton tuotos, välituotekäyttö) määritellään ympäristönsuojelun markkinatuotoksen, ympäristönsuojelun markkinattoman tuotoksen ja ympäristönsuojelun välituotekäytön summana. Markkinatuotos on tuotos, joka myydään markkinoilla tai on tarkoitettu myytäväksi markkinoilla. Markkinatonta tuotosta tarjotaan muille yksiköille ilmaiseksi tai taloudellisesti merkityksettömään hintaan. Välituotekäyttö on tarkoitettu yrityksen tuotantotoimintojen käyttöön. Ympäristönsuojelun välituotekäyttö nimeltään ”laillisesti sallittu arvostus” mitataan osatekijöiden palkansaajakorvauksien ja välituotekäytön summana ympäristönsuojelun lisätuotostoiminnalle.

Ympäristöperusteisia palvelumaksuja ovat Suomessa vastikkeelliset kunnalliset vesi- ja jätevesimaksut sekä jätehuoltomaksut.

Ympäristöperusteiset verot ja maksut on yleisnimitys valtion ympäristöveroille, veroluonteisille maksuille sekä ympäristöperusteisille palvelumaksuille.

Ympäristötilinpito (SEEA, System of Integrated Environmental and Economic Accounting) on systemaattinen kuvaus ympäristön ja talouden välisestä suhteesta. Tilinpito koostuu tileistä ja taseista, joilla kuvataan luonnonvarojen käyttömääriä, luonnonvarojen käytöstä aiheutuvaa kuormitusta sekä ympäristönsuojelun taloutta ja liiketoimintaa. Ympäristötilinpidon tilastot on laadittu kansantalouden tilinpidon kehikkoon noudattaen sen keskeisiä tunnusmerkkejä, kuten toimiala- ja sektorijakoa sekä talousyksiköiden kotipaikkaperiaatetta.

Ympäristöverojen määrittelyssä lähdetään siitä, että veron tulee kohdistua sellaiseen mitattavaan fyysiseen suureeseen, jolla on haitallinen vaikutus ympäristöön. Määrittelyssä keskeistä on veropohja, ei veron luonne.

Tästä käsitteestä on useampi määritelmä

Henkilö, joka työskentelee palkatta perheenjäsenen omistamassa yrityksessä tai maatilalla.

Kansantalouden tilinpidossa yrittäjätulo vastaa toimintaylijäämää tai sekatuloa
- lisättynä yritykselle kuuluvalla rahoitus- tai muista varoista saatavalla omaisuustulolla (resurssien puolella)
- vähennettynä yrityksen maksamilla velkojen koroilla ja yrityksen vuokraamista maasta ja muista valmistamattomista aineellisista varoista maksettavilla vuokrilla (käytön puolella).

Osinkojen tai suorien ulkomaisten sijoitusten uudelleensijoitettujen voittojen muodossa maksettavaa omaisuustuloa ei vähennetä yrittäjätulosta.

Yrittäjätuloihin luetaan mukaan tulot maa- ja metsätaloudesta, elinkeinon harjoittamisesta ja yhtymästä sekä tekijänoikeuspalkkioista. Maatalouden yrittäjätuloihin lasketaan myös erilaiset tuet ja korvaukset kuten tuotantopalkkiot, Euroopan unionin maataloustuet ja satovahinkokorvaukset. Maataloudesta saatuihin tuloihin ei ole laskettu omaan käyttöön otetuista tuotteista saatua laskennallista tuloa.

Yritysrekisterissä on käytössä oikeudellisen yksikön virallinen nimi ja luonnollisen henkilön toiminimi. Oikeudellisen yksikön virallinen nimi sisältää yhtiömuodon tunnuksen kuten osakeyhtiö/oy tai kommandiittiyhtiö/ky. Yritysrekisterin yritysten nimet saadaan verohallinnolta ja ne ovat yhteneväiset yritys- ja yhteisötietojärjestelmässä (YTJ) esiintyvien yritysten nimien kanssa.

Yritys on päätöksenteossaan itsenäinen yksikkö, joka tuottaa tavaroita ja/tai palveluja markkinoilla myytäväksi.

Yritys on sama kuin oikeudellinen yksikkö, jos oikeudellinen yksikkö ei ole osa konsernia. Muussa tapauksessa yritys on konserni tai sen osa.

Yrityksen määrittely perustuu tilastoyksikköasetukseen (ETY) 696/93.

Yritys, joka toimii useammassa osoitteessa yhdellä tai useammalla toimialalla tai yritys, joka toimii vain yhdessä osoitteessa, mutta useammalla toimialalla.

Yritys, joka toimii vai yhdessä osoitteessa ja yhdellä toimialalla.

Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisteri on tilastollinen perusrekisteri, joka kattaa kaikki yritykset, yhteisöt (myös julkisyhteisöt) ja yksityiset elinkeinonharjoittajat, jotka ovat arvonlisäverovelvollisia, työnantajia tai kuuluvat ennakkoperintärekisteriin.
Vuonna 2002 yritys- ja toimipaikkarekisteri sisälsi noin 320 000 toimivaa yritystä ja yhteisöä sekä 384 000 toimipaikkaa.

Maatiloista yritys- ja toimipaikkarekisterissä ovat mukana vain ne maatilat, jotka toimivat työnantajina tai jotka maksavat arvonlisäveroa liiketoiminnasta. Mukana ovat myös julkiset viranomaiset eli kaikki valtion virastot, kunnat ja kuntayhtymät sekä niiden toimipaikat.

Konsernirakenteita ylläpidetään konsernirekisterissä. Konsernirekisteri kattaa Suomen suurimmat konsernit emo-, tytär- ja osakkuusyrityksineen.

Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisterin tiedot kerätään pääasiassa kahdesta lähteestä: verohallinnon rekistereistä ja omista tiedusteluista.

Yritysrekisterin ylläpito on säädetty EU:n yritysrekisteriasetuksessa (ETY 2186/93).

Yritys- ja yhteisötietolaissa yritys- ja yhteisötietojärjestelmään talletettavaksi säädettyjä tietoja sisältävä rekisteri.

Yrityskanta on poikkileikkaustieto kaikkien toimivien yritysten lukumäärästä tiettynä ajankohtana. Yritysten lukumäärään vaikuttavat muutokset yritysten aloittamis- ja lopettamistietojen kertymässä. Tieto julkistetaan yritysrekisterin Aloittaneet ja lopettaneet yritykset -tilastossa.

Yrityssektoriin luetaan mm. yksityiset ja julkiset yritysmäiset yhteisöt, jotka ovat pääasiallisesti tavaroiden ja palveluiden (paitsi rahoituspalveluiden) tuotantoa harjoittavia markkinatuottajia.

Nimitys ”yritysmäiset yhteisöt” tarkoittaa kaikkia itsenäistä, oikeudellista asemaa vailla olevia yksiköitä, jotka ovat pääasiallisesti tavaroiden ja palveluiden tuotantoa harjoittavia markkinatuottajia ja jotka täyttävät sellaiset ehdot, että niitä voidaan pitää yritysmäisinä yksikköinä.

Yritysmäisten yhteisöjen tulee pitää täydellistä kirjanpitoa ja ne toimivat yritysten tavoin. Niiden tosiasiallinen suhde omistajaansa on sama kuin yrityksen suhde osakkeenomistajiinsa. Näin ollen kotitalouksien, julkisyhteisöjen tai voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen omistamat yritysmäiset yhteisöt ryhmitellään yrityksiin yrityssektorissa.

Yritysrekisterin kyselykanta on yritys- ja toimipaikkarekisterin yksiköistä muodostettu palvelutietokanta, joka sisältää asiakaskäyttöön tarkoitettua tietoa yrityksistä, valtion virastoista, kunnista, kuntayhtymistä sekä niiden toimipaikoista. Kyselykantaa päivitetään kuukausittain.

Pääosa yritysrekisterin tiedoista saadaan hallinnollisista aineistoista. Yritysrekisterin käyttämien hallinnollisten aineistojen tiedot kerätään verohallinnon rekistereistä ja eräiden muiden julkisten viranomaisten, kuten patentti- ja rekisterihallituksen, tullihallituksen, valtiokonttorin, Suomen Pankin ja kuntien eläkevakuutuksen hallinnollisista tietoaineistoista.

Yritys- ja toimipaikkarekisterin yksiköt haetaan ensisijaisesti verohallinnon asiakaskannasta (liiketoiminnasta arvonlisäverovelvolliset, työnantajat, ennakkoperintärekisteriin merkityt). Valtion virastoyksiköt saadaan valtiokonttorin virastorekisteristä. Kuntien toimintayksiköt saadaan kuntien eläkevakuutuksen rekisteristä.

Yritysrekisterin omilla tiedusteluilla kerätään vuosittain kaikkien vähintään 10 henkilöä työllistävien monitoimipaikkaisten yritysten ja suurten yksitoimipaikkaisten yritysten tiedot. Pienistä yrityksistä tiedustellaan toimialoittain ositettuun otantaan sisältyvät yksiköt. Perustetut yritykset sisällytetään yleensä kerran uusien yritysten tiedusteluun melko pian toiminnan aloittamisen jälkeen.

Omista tiedusteluista saadaan muun muassa henkilöstön ja liikevaihdon jakautuminen toimipaikkoihin, toimiala ja toimipaikan sijaintiosoite. Tiedusteluihin sisältymättömien yritysten henkilöstön määrä estimoidaan palkkatietojen perusteella.

Yritys- ja toimipaikkarekisterin tilastoyksiköitä ovat yritys, paikallisyksikkö, toimipaikka, yritysryhmä (konserni) ja julkisyhteisö.

Määrittely perustuu tilastoyksikköasetukseen (ETY) 696/93 ja yritysrekisteriasetukseen (EY) 177/2008.

Yritysrekisterin tuotantokanta on tietokanta, jossa yritys- ja toimipaikkarekisterin yksiköitä ja niiden tietoja ylläpidetään. Yritysrekisterin tuotantokannan tiedoista laaditaan yritysrekisterin kyselykanta ja yritysrekisterin tilastotiedosto.

Yritysryhmä on kahden tai useamman yrityksen muodostama taloudellinen kokonaisuus, jossa emoyrityksellä on yksin tai yhdessä muiden samaan yritysryhmään kuuluvien yritysten kanssa määräämisvalta yhdessä tai useassa muussa yrityksessä (tytär). Yritysryhmänä käsitellään myös sellaiset Suomessa toimivat yksittäiset yritykset, joiden emoyritys on ulkomailla.

Yritysryhmiin luetaan siis kaikki Suomessa konsernitilinpäätöksen ja konsernirakenteen omaavat pääkonsernit. Alakonserneja ei tilastoida erikseen, vaan ne sisältyvät pääkonserneihin.

Vrt. konserni.

Yritysryhmän määrittely perustuu tilastoyksikköasetukseen (ETY 1993/696).

Vuoden 1993 helmikuussa (8.2.1993) tuli voimaan uusi laki yrityksen saneerauksesta. Lailla pyritään korjaamaan taloudellisiin vaikeuksiin joutuneiden yritysten taloudellista asemaa. Yritysten saneerausmenettely on vaihtoehto yrityksen konkurssille. Menettely tähtää elinkelpoisen yrityksen toiminnan jatkumisen turvaamiseen. Tuomioistuimen harkinnassa on päättää, onko yrityksellä elinmahdollisuuksia saneerattuna.

Tästä käsitteestä on useampi määritelmä

Yritystyyppisellä yksiköllä tarkoitetaan yhteisöjä, jotka toimintansa tukemiseksi voivat harjoittaa yritystoimintaa, esim. ravitsemis- ja majoitustoimintaa tai kauppaa, mutta se ei ole niiden toiminnan päätarkoitus. Niiden toiminnasta voidaan saada tietoja kuten yrityksistäkin. Tällaisia ovat esim. aatteelliset ja taloudelliset yhdistykset, säätiöt ja seurakunnat.

Tästä käsitteestä on useampi määritelmä

Tilastokeskuksen majoitustilastossa yöpymisen keskihinta osoittaa, kuinka paljon majoitusliikkeessä yöpynyt asiakas on keskimäärin maksanut yhdestä yöpymisestä (yöpymisvuorokaudesta) arvonlisävero mukaan lukien. Yöpymisen keskihinta saadaan jakamalla liikkeen ilmoittama majoituksen myyntitulo (ALV mukaan lukien) liikkeen yöpymisten kokonaismäärällä.

Yöpymisen sisältävä matka (overnight trip) on tavanomaisen elinpiirin ulkopuolelle tehty matka, jonka aikana yövytään vähintään kerran jossain maksullisessa tai maksuttomassa majoituksessa. Matkan enimmäiskesto on yksi vuosi (12 kuukautta).

Suomalaisten matkatutkimuksessa yöpymisiin lasketaan mukaan myös yli yön tapahtuva matkustaminen julkisissa kulkuvälineissä (lentokone, bussi, yms.), vaikka muita yöpymisiä ei matkalla olisikaan.

Yötyö on kello 23-06 välillä tehtävää työtä.