”Missiota ei yleensä ole esitetty tilastojen ymmärtämisen elementiksi”, kirjoittaa Jussi Melkas Näkökulma-artikkelissaan. Tilastojen lukutaitoa pitkään itsekin opettanut Tilastokeskuksen ex-tietopalvelujohtaja oivaltaa Hans Roslingin muistelmista, että osatakseen kysyä oikein pitää olla käsitys siitä, mikä maailmassa on tärkeää ja korjattavaa.
Hans Rosling nousi maailmanmaineeseen tilastojen havainnollistajana 1990-luvulla ja päätyi puhumaan maailman mahtaville Davosin huipputapaamisessa. Hän kuoli reilu vuosi sitten, mutta ehti kirjoittaa toimittaja Fanny Hägerstamin avulla eloisat muistelmat ”Kuinka opin ymmärtämään maailmaa”.
Rosling oli erinomainen esiintyjä, eikä hän pelännyt ylilyöntejä havainnollistaessaan asioita. Monet muistavat vessapaperirullilla esitetyn havainnollistuksen maailman väestökehityksestä (sen tekemästä vaikutuksesta Jouni Kotkavuoren blogikirjoituksessa).
Minulle kuitenkin tärkein oli Roslingin oman suvun historialla kuvitettu oivallus siitä, kuinka pyykinpesukone on ollut ratkaiseva kehityksen vipu, joka vapautti maailman naiset kotoa työelämään – ensin kehittyneissä maissa, sitten ja toivon mukaan köyhemmissä maissa.
Rosling oli ikätoverini, vuoden vanhempi. Koin itseni värittömäksi ja ikävystyttäväksi esiintyjäksi hänen rinnallaan, vaikka kuinka yritin olla havainnollinen. Mietin, mistä Roslingin kyky asioiden havainnolliseen esittämiseen syntyi.
Tietenkin kyse on persoonallisuudesta: Rosling oli määrätietoinen, utelias, puhelias ja piti julkisuudesta. Hän osasi myös suhtautua kriittisesti itseensä. Vaikka muistelmat kuvaavat voittokulkua, Rosling näkee itsensä kaikissa vaiheissa oppijana.
Mitä korjattavaa on maailmassa?
Roslingin kirjan nimi vaikuttaa itsevarmalta. Se tarjoaa kuitenkin hyvä kuvan siitä, mitä tilastojen ymmärtäminen vaatii.
Aluksi tilastotieteen opintoja vuoden verran, sitten lääketieteen opinnot, sen jälkeen käytännön lääkärin töitä Mosambikin karmeissa oloissa, sitten epidemiologista tutkimustyötä, joka laajensi perspektiiviä vastaanottohuoneesta koko yhteisöön, ja lopuksi opetustyötä.
Tässähän ovat tilastojen luku- ja käyttötaidon keskeiset elementit: tilastollisen ajattelun perusteet, jonkin substanssierikoisalan (lääketiede) hallinta, missio eli kyky nähdä ja rajata ongelmia ja niiden ratkaisutarve (toiminta lääkärinä), kokemusta tutkimustyöstä eli ymmärrystä siitä miten vaikeata tiedon tuottaminen on, sekä lopulta painiskelua tiedon välittämisen ja ymmärtämisen ongelmien kanssa.
Nämä kaikki vaiheet Rosling kävi elämänsä aikana läpi, ja mestarihan siitä kehkeytyi.
Missiota ei yleensä ole esitetty tilastojen ymmärtämisen elementiksi. Kuitenkin vasta kun osaa kysyä, voi laatia tilaston ja/tai saada siltä vastauksen.
Ja osatakseen kysyä pitää olla käsitys siitä, mikä maailmassa on tärkeää ja korjattavaa.
Missio merkitsee myös tilastotiedon suhteellistamista. Minun missioni kysyy tilastolta eri asioita kuin jonkun toisen. Roslingin missio oli köyhien maiden tartuntatautien/terveysongelmien voittaminen, ja sen mukaisia olivat myös vastaukset, joita hän tilastoista sai.
Roslingista muodostui maailman mitassa hyvän sanoman tuoja: maailma ei väestökehityksen osalta ole tuhoutumassa. Jos maltamme auttaa köyhiä maita saavuttamaan meidän teknologista kehitystasoamme, monet muutkin ongelmat lientyvät.
Rosling uskoi vahvasti kansainväliseen yhteistyöhön ja toimijoihin, mikä viimeaikaisten uutisten ja kehityksen valossa oli ehkä liiankin optimistista.
Kuplakuvio vastasi kysymykseen ymmärrettävästi
Roslingin tilastomaineen kannalta ratkaiseva hitti oli ns. kuplakuvio. Hän kertoo, miten hän joskus 1990-luvulla tympääntyi opiskelijasukupolvien jatkuvaan tietämättömyyteen maailman tilasta sekä siihen, etteivät luennoilla kerrotut tosiasiat menneet perille. Opiskelijat olivat faktaresistenttejä eli suoraan sanottuna eivät uskoneet.
Masentunut Rosling arveli, että vika oli siinä, miten hän esitti asiat. Koska Rosling oli loputtoman toimelias ihminen, hän ei malttanut antaa masennuksen olla, vaan päätyi kehittämään uutta tapaa esittää tilastoja eliniän ja taloudellisen hyvinvoinnin suhteesta.
Tuloksena oli sittemmin kuuluisa kuplakuvio. Se on koordinaatisto, johon maailman maat on sijoitettu. Väestön tulotason kehitys on sijoitettu vaaka-akselille ja keskimääräinen odotettu elinikä pystyakselille.
Lisäksi maiden koko on kuviossa otettu huomioon niitä kuvaavien ympyröiden koossa: isoilla mailla on isot ympyrät ja pienillä pienet väkiluvun mukaan. Taloudellisesti kehittyneet maat sijaitsevat oikealla ja pitkän eliniän maat ylhäällä.
Koska taloudellinen hyvinvointi ja eliniän pituus korreloivat, maailman maista muodostuu vuo koordinaatiston vasemmasta alakulmasta oikeaan yläkulmaan.
Muistan kun löysin kuvan verkosta ja ajattelin, että tässäpä mukava kuva minunkin opetukseeni. Siihen aikaan Tilastokeskuksessa vieraili monia koululaisryhmiä, joille pidin esitelmiä tilastojen hyödyllisyydestä ja niiden lukutaidon merkityksestä.
Nuorten kuulijoiden aktivoiminen oli melkoinen haaste. Uusi kuva ei kuitenkaan herättänyt kummempaa huomiota ja vaati melkoisesti avaamista.
Suuri mullistus tapahtui kuitenkin, kun Roslingin poika Ola puolisoineen toivat kuvioon mukaan animaation. Sen avulla kuvioon pystyttiin lisäämään vielä neljäs ulottuvuus, aika.
Liikkuva kuvio kertoi maailmanhistorian parin sadan vuoden ajalta muutamassa minuutissa. Maita kuvaavat pallot purjehtivat majesteetillisesti kuvion vasemmasta alareunasta oikeaan yläreunaan. Toiset pallot kohosivat nopeammin toiset hitaammin. Liikkeen lisääminen kuvioon teki siitä heti helpommin ymmärrettävän.
Opetukseni kannalta oli ratkaisevaa, että historian sai kuvattua kansakuntien kilpajuoksuna. Pystyin järjestämään nuorille kuulijoilleni terveyden ja hyvinvoinnin Ruotsi–Suomi-maaotteluita, jotka tietenkin Ruotsi voitti.
Tai saatoin järjestää Suomen ja Venäjän välille rauhanomaisen kisan, jonka suomalaiset voittivat.
Molemmat kilpajuoksut kuvittivat kaikille suomalaisille tuttua kertomusta kehittyvästä Suomesta. Ne vastasivat kysymyksiin, jotka olivat monien mielessä, ja niin tilaston antamat vastauksetkin olivat ymmärrettävissä.
Tunnelmat opetuksen jälkeen olivat selvästi aiempaa innostuneemmat ja jopa yläasteikäisetkin jaksoivat seurata tilastokisoja.
Tietenkin kuplakuvio yksinkertaistaa maailman kehitysdynamiikkaa, esittää implisiittisen oletuksen kausaliteetista ja rajaa ulkopuolelle monia olennaisia asioita. Se oli kuitenkin pätevä kuva maailmasta ja tilastoista tietystä näkökulmasta.
Roslingin esitysten tärkein anti onkin siinä, että ne osoittavat tilastojen lukemisen voivan olla todella hauskaa ja tilastojen antavan vastauksia, jos vain osaa kysyä oikein.
Jussi Melkas toimi Tilastokeskuksen tiedotusjohtajana 1997–2002 ja tietopalvelujohtajana 2002–2007 ja luennoi vuosien ajan vuosien ajan tilastojen lukutaidosta sekä Tilastokeskuksen koulutustilaisuuksissa että useissa eri oppilaitoksissa.
