Meillä on jo mittaristo ekologian ja ekonomian yhteensovittamiseksi: kansantalouden tilinpidon ympäristölaajennus. Luontoarvojen integrointi samaan kehikkoon taloudellisen toiminnan kanssa antaa pikakaistan kestävämpään päätöksentekoon.
Kaivosten kokonaisnostosta valtaosa päätyy jätteeksi
Kaivosten 124 miljoonan tonnin kokonaisnostosta 46 miljoonaa tonnia rikastettiin tai muuten jalostettiin vuonna 2017. Jäljelle jäi noin 78 miljoonaa tonnia sivukiveä ja poistettua maata.
Katso ympärillesi, ja näet lähes varmasti jotain kaivoksesta peräisin olevaa. Merkittävä metallien käyttäjä on kone- ja laiteteollisuus. Kalkkikiveä käytetään veden puhdistukseen, talkkia maaliin ja muoveihin, biotiittia lannoitukseen ja niin edelleen.
Käyttökohteita on monia ja kasvava kulutus lisää kaivostuotteiden kysyntää. Harvinaiset maametallit ovat välttämättömiä puhtaamman teknologian laitteissa, kuten sähkömoottoreissa ja aurinkokennoissa.
Suomessa toimi vuonna 2017 yhteensä 44 kaivosta[1]. Metallimalmeja (mm. kulta, nikkeli, kupari, sinkki) louhittiin yhdeksässä kaivoksessa. Karbonaattikiviä louhi neljätoista kaivosta ja muita teollisuusmineraaleja (mm. talkki, kvartsi) kolmetoista kaivosta. Loput kahdeksan kaivosta tuottivat pääasiassa teollisuuskiveä.
Kaivosteollisuus irrotti ainesta maaperästä 124 miljoonaa tonnia vuonna 2017. Määrä on niin suuri, että sitä on hankala hahmottaa. Jos tämä kiviaines olisi graniittia, sillä rakennettaisiin Suomen jokaiseen kuntaan 60 eduskuntataloa ja vielä jäisi ripekiveä tienpohjiin.
Tai jos koko tonnimäärä lastattaisiin rekka-autoihin, täyttyisi 2,8 miljoonaa täysperävaunuyhdistelmää. Tämä rekkaletka yltäisi maapallon ympäri lähes kaksi kertaa.
Jopa 71 prosenttia kokonaisnostosta läjitetään kaatopaikalle…
Kokonaisnostosta 46 miljoonaa tonnia päätyi rikastukseen tai muuhun jalostukseen. Jätetilaston perusteella tästäkin lähes puolet poistui prosessista rikastushiekkana. Jäljelle jäi 78 miljoonaa tonnia sivukiveä ja poistettua maata.
Valtaosa sivukiven ja pintamaan nostosta on jätettä. Vuonna 2017 kaivosjätettä sijoitettiin kaatopaikalle 88 miljoonaa tonnia, eli 71 prosenttia kaivosteollisuuden kokonaisnostosta. Luku sisältää malmista erotetun rikastushiekan. Suuret kaivosjätekasat erottuvatkin horisontista kaivosten läheisyydessä.
Kaivosjätekasa saattaa peittää alleen maata kokoluokaltaan useiden kymmenien, jopa satojen jalkapallokenttien edestä. Kaivostoiminnan jätteet ovat lähes yhdeksän kertaa suuremmat kuin energiantuotannon ja muiden teollisuuden toimialojen jätteet yhteensä.
…ja vain häviävän pieni osa sivukivestä kierrätetään
Kaivosteollisuuden sivukiveä käytetään muun muassa sorana ja murskeena rakentamisessa. Hyötykäytön määrä on vain 1,2 miljoonaa tonnia.
Malmin kaivuun ohessa syntyvää ylimääräistä maata voidaan hyödyntää myös kaivospiirin sisällä. Kaivoslain ja ympäristölainsäädännön mukaan oman kaivospiirin alueella sisäisesti kaivosturvallisuuden perusteella käytettyä kiviainesta ei lasketa mukaan kaivoksen tuottamiin jätteisiin.
Näin ollen 15 prosenttia sivukivestä ei näy jätetilastoissa kierrätyksenä eikä jätteenä. Tällä 12 miljoonalla tonnilla maata, soraa ja hiekkaa täytetään kaivosta, rakennetaan teiden pohjia ja kaivosrakenteita.
Vuonna 2017 kaivospiirin sisäiseen, omaan käyttöön päätyi lähes kymmenesosa kaivosteollisuuden kokonaisnostosta. Määrä vastaa koko muun teollisuuden vuosittaista jätekertymää.
Kaivosten luonnonvarojen käyttö näkyy kansantalouden materiaalivirtojen luvuissa ja jätemäärät jätetilastoissa. Näistä on saatavilla aikasarjat. Tässä artikkelissa esitettyä kaivosten omaa käyttöä ei eritellä tilastoissa.
Kirjoittajat työskentelevät yliaktuaareina ympäristötilinpidon tiimissä talous- ja ympäristötilastot -yksikössä.
Lue samasta aiheesta:
Kiertotalousohjelmassa jätemäärien kehitystä seurataan usealla eri indikaattorilla. Perustavanlaatuinen siirtymä kiertotalouteen ei kuitenkaan onnistu ilman aktiivista ja määrätietoista toimijuutta. Tietoa on, mutta käytetäänkö sitä toimintaan?
Energiahyödyntäminen syrjäytti viime vuosikymmenellä jätteiden kaatopaikkasijoittamisen. Materiaalina hyödyntäminen on Suomessa liian vähäistä. Lisäksi olemme eniten luonnonvaroja käyttävien maiden kärkeä, vietämme laskennallista ylikulutuspäivää jo maaliskuun lopussa.
Suomen siirtymä kohti kiertotaloutta edistyy mutta hitaasti, kertoo kiertotalousindikaattorien tarjoamiin tietoihin perustuva katsaus. Kotimainen materiaalien kulutus on silti Suomessa yhä korkeampi kuin 2010-luvulla, kierrätysasteemme on alle EU-keskiarvon ja materiaalien kiertotalousasteen kehitys matelee. Toisaalta yritystasolla kehitys on ollut myönteinen, ja esimerkiksi ekoinnovaatioiden määrässä Suomi on Euroopan huippua.
Jos haluamme saavuttaa luonnonvarojen kulutuksessa ekologisesti kestävän tason, edellytyksenä on talouskasvun ja materiaalien kulutuksen irtikytkentä. Millaiset tekijät vaikuttavat luonnonvarojen kulutukseen?
Uudistetun materiaalitilinpidon mukaan materiaalien otto Suomen luonnosta on vähentynyt vuodesta 2019 alkaen. Suhteellisesti paljon on vähentynyt varsinkin turpeen otto. Laajana ja harvaan asuttu maana Suomi on rakennusmateriaalien, kuten hiekan ja soran, suurkuluttaja.
Ympäristönsuojelumenot kääntyivät kasvuun vuonna 2020. Menoja lisäsivät julkisen sektorin tekemät suojelutoimet. Menojen kasvu ei ole ympäristön kannalta aina pelkästään positiivinen asia, sillä taustalla voi olla myös negatiivista kehitystä.
Kulutamme kansainvälisesti verraten selvästi enemmän luonnonresurssejamme. Valtaosa kulutuksesta on soran ja hiekan käyttöä. Materiaali-intensiteetti – eli kotimainen materiaalien kulutus suhteutettuna bkt:hen – kasvoi vuonna 2020 hieman edellisvuodesta: tarvittiin 0,75 kiloa luonnonvaroja tuottamaan 1 euro arvonlisäystä. Materiaalitilinpito kuvaa kansantalouden ja luonnonympäristön välistä materiaalivirtaa.