Alueiden väliset erot väestön koulutustasossa ovat huomattavia. Menestyvien kaupunkiseutujen sisällekin kätkeytyy selvästi kouluttamattomampia alueita. Koulutustaso on kuitenkin noussut vähemmän koulutetuillakin alueilla viime vuosina.
Vertailtaessa alueellisten erojen kehitystä on tutkintouudistuksien takia syytä laajentaa korkeakoulutuksen määrittelyä korkea-asteen koulutettuihin. Se kattaa alimman korkea-asteen, alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon sekä tutkijakoulutuksen.
Alimpaan korkea-asteeseen ovat perinteisesti kuuluneet mm. teknikon, agrologin, hortonomin, artenomin ja sairaanhoitajan tutkinnot. Näitä on sittemmin päivitetty ammattikorkeakoulututkinnoiksi ja alimman korkea-asteen tutkintojen määrä onkin nuoremmissa ikäryhmissä romahtanut viime vuosina.
Tässä artikkelissa vertailun kohteena on työikäinen, 20–64-vuotias väestö (vastaten avoimen tilastotietokannan ikäryhmittelyä). Vertailen kymmenen vuoden kehitystä tuoreimpien koulutustietojen perusteella (tilanne 31.12.2021 ja 31.12.2011).
Lähes kaikissa kunnissa korkea-asteen koulutettujen suhteelliset määrät ovat tällä välillä nousseet. Pälkäneen kunta osuu mediaaniin muutosprosentillaan 13,5. Kasvun Top10-kunnista suurin on yli 5 000 asukkaan Jomalan kunta Ahvenanmaalla 40 prosentin kasvulla.
Kuvassa 1 on kuntien korkea-asteen koulutettujen osuudet. Alimpaan, alle 25 prosentin luokkaan kuului vuonna 2011 nykyjaolla 145 kuntaa, vuonna 2021 enää 65 kuntaa.
Top 10 on seuraava:
1. Kauniainen
2. Espoo
3. Pirkkala
4. Helsinki
5. Muurame
6. Kaarina
7. Lempäälä
8. Mustasaari
9. Kirkkonummi
10. Kempele
Kärjessä korostuvat yliopistokaupunkien naapurustossa olevat selvästi pienemmät kunnat.
Helsingissä oli suuremmista kaupungeista nopein kasvuvauhti koulutettujen osuudessa, yli 16 prosenttia. Koulutettuja onkin lähes puolet työikäisistä.
Entuudestaan eniten koulutetussa Kauniaisissa muutos on ollut hyvin pientä, mutta osuus on yli 60 prosenttia.
Alimman koulutustason kunnat sijaitsevat erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Suhteellisesti pienin korkeakoulutettujen osuus on Keski-Suomen Kivijärvellä (14,9 prosenttia). Sitten tulevat Rautavaara, Merijärvi ja Kaavi.
Alimman ryhmän kunnissa kymmenvuotiskasvu on kuitenkin ollut enimmäkseen vahvaa (mediaanikasvu yli 16 prosenttia). Esimerkiksi Kivijärvellä osuus on kasvanut yli 18 prosenttia.
Bernelius & Huilla (2021) korostavat viimevuotisessa selvityksessään, että koulutuksen maantieteellisten periferioiden rinnalle on erityisesti viime vuosikymmenien aikana noussut toinen kansallinen periferia: kaupunkien syrjään jäävät naapurustot. ”Nämä koulutuksen urbaanit periferiat piiloutuvat menestyvien kaupunkiseutujen sisälle.” Kaupunkiseutujen periferiat ovat monella tapaa haavoittuvia siinä missä maantieteelliset syrjäseudutkin.
Onkin syytä tarkastella menestyviä alueita tarkemmalla tasolla.
Kuvassa 2 tarkastellaan korkea-asteen koulutettujen työikäisten osuuksia postinumeroalueittain pääkaupunkiseudun kunnissa.
Yli 70 prosentin huimia osuuksia on Espoon Friisilässä, Pohjois-Tapiolassa, Westendissä ja Mankkaalla sekä Helsingin Paloheinässä, Tammisalossa ja Vattuniemessä.
Matalimmat, alle 25 prosentin osuudet löytyvät Vantaan ja Itä-Helsingin alueilta: Veromiehenkylä, Hakunila, Kontula-Vesala-Kivikko ja Jakomäki-Alppikylä.
Alueittaiset erot ovat suuria. Kuitenkin esimerkiksi tässä vertailussa kymmenenneksi heikoin alue, Vantaan Martinlaakso, päihittää 30 prosentin osuudellaan 180 Suomen kuntaa.
Muutoksiin on syytä kiinnittää huomiota myös kaupunkiseutujen sisäisessä aluekehityksessä. Kuvassa 3 näkyvät Pääkaupunkiseudun kymmenvuotismuutokset.
Jakomäessä koulutustaso on noussut Otaniemen jälkeen nopeinta tahtia, peräti 52,6 prosenttia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Erittäin nopeaa nousu on ollut myös Lakistossa, Koskelassa sekä Itä- ja Keski-Pasilassa.
Laskevien osuuksien häntäpäässä on Veromiehenkylän jälkeen uusia ja voimakkaasti tiivistyneitä alueita kuten Kruunuvuorenranta. Hakunilassa työikäisten määrä on noussut vain hieman 10 vuodessa mutta korkea-asteen koulutettujen osuus pudonnut lähes yhdeksän prosenttia, 20,7 prosenttiin. Martinlaaksollakin laskua on viisi prosenttia.
Tampereen seudulla väestöltään pienet alueet kuten Vehkajärvi ja Västilä ovat korkeakoulutettujen osuuksien kasvun kärjessä (kuva 4). Seitsemäntenä tulee 2 000 asukkaan Lamminpää Tampereella. Sen työikäisten määrä on pudonnut 10 vuodessa 18 prosenttia, mutta korkea-asteen koulutettujen osuus on noussut lähes kolmanneksella.
Yli 10 000 asukkaan Kalevassa Tampereen itäisessä kantakaupungissa osuus on 43,3 prosenttia ja noussut viidenneksellä kymmenessä vuodessa.
Kangasalan Kuhmalahden keskusalueella on tapahtunut yli 10 prosentin romahdus, osuus jää nyt 27 prosenttiin.
Tampereen Pispalassa osuus on samoin romahtanut yli 9 prosenttia, mutta korkeakoulutettujen osuus on silti 42,8 prosenttia.
Yli 50 prosentin osuudet keskittyvät Tampereen eteläosassa sijaitsevan kantakaupungin ympäristöön ja naapuruston Pirkkalassa, Lempäälässä ja Kangasalalla sijaitseville alueille sekä Vesilahden keskustaan.
Tamperetta ympäröivien kuntien alemman koulutustason alueilla on kuitenkin tapahtunut huomattavaa koulutetun väestön kasvua.
Turun kaupunkiseudulla ja kaupungissa korkea-asteen koulutettujen osuus on alle 25 prosenttia neljällä alueella: Pansio-Perno, Pahaniemi, Tortinmäki ja Varissuo. Tiiviillä Varissuolla koulutettujen 24,4 prosentin osuus ei ole muuttunut kymmenessä vuodessa.
Matalin osuus, 13,4 prosenttia, on Pansio-Pernossa. Sen työikäisten määrä on pudonnut kymmenessä vuodessa hieman, mutta korkea-asteen koulutettujen osuus on pudonnut lähes 15 prosenttia.
Muutoin kasvua on Turun seudun lähes jokaisella alueella, suurimmalla osalla yli 10 prosenttia, kuten kuvasta 5 nähdään.
Muutosten kärjessä ovat väestöltään pienet alueet. Viidentenä tulee Liedon Vanhalinna 20 prosentillaan. Siellä ja Turun Moikoinen-Pikisaaressa koulutettujen yli 60 prosentin osuus on alueen korkein.
Turun keskusalueen korkeakoulutetun väestön osuus on 44 prosenttia ja kymmenvuotismuutos lähes 14 prosenttia.
Koulutuksessa on suuret erot aluejaosta riippumatta, ja alueiden väliset erot ovat hiukan kasvaneet entisestä.
Kymmenessä vuodessa on silti tapahtunut vahvaa kehitystä niin kuntatasolla kuin pienemmilläkin alueilla.
Kuntatasolla voi tarkastella pidempää kehitystä vuodesta 1970 alkaen Tilastokeskuksen avoimista tietokannoista.
Paavo-tilastoaineistoista (Postinumeroalueittainen avoin tieto) voi tarkastella väestöä eri ominaisuustietojen kuten koulutusasteen perusteella.
Kirjoittaja työskentelee kehittämispäällikkönä Tilastokeskuksen Kumppani- ja ekosysteemisuhteissa.
Yritysten henkilöstökoulutus -tilaston viimeisin viitevuosi osui vuoteen 2020, jolloin koronavirus alkoi alkuvuodesta levitä maailmanlaajuisesti. Pandemian seurauksena osaamisen kehittäminen väheni yrityksissä. Suomessa osaamisen kehittämisen indikaattorit putosivat huomattavasti.
30–39-vuotiaiden koulutustason muutos vaihtelee alueittain merkittävästi, paikoin dramaattisesti. Koko maan tasolla koulutustaso on kolmekymppisten ikäryhmässä silti heikentynyt vuosien 2011–2021 välillä huomattavasti. Vaikka alueellisesti on syytä kiinnittää huomio kehitykseen aina kuntien osa-alueille asti, vaativat laaja-alaisemmat ratkaisut kansallisia toimia.
Suomalainen työelämä monikulttuuristuu vauhdilla. Maahanmuuttajien osaamista ei silti vielä hyödynnetä riittävästi työelämässä, osoittaa tuore tutkimus.
Suomalaisnuoret eivät saavuta vanhempiensa koulutustasoa, ja inhimillinen pääomamme on kääntymässä laskuun. Syynä on koulutustarjonnan supistuminen. Varsinkin miesten tilanne antaa aihetta vakaviin kysymyksiin.
”Onneksi elinaika on pidentynyt, ja meistä on nyt yli 70-vuotiaina elossa vielä yli 70 prosenttia”, kirjoittaa Tilastokeskuksesta eläköitynyt väestöasiantuntija Pekka Myrskylä. Hän peilaa suurten ikäluokkien vaiheita myöhempiin ikäryhmiin ja omaan elämäänsä.
Koronarajoitusten myötä itseohjatusti opiskelleiden osuus yritysten henkilöstöstä kasvoi selvästi vuonna 2020, kertoo viiden vuoden välein julkaistava henkilöstökoulutusta koskeva tutkimus. Korona-aikana koulutukset siirtyivät verkkoon, webinaarit saavuttivat suursuosion ja etäkoulutukset toivat kustannussäästöjä yrityksille.
Suomessa on kansainvälisessä vertailussa hyvin koulutettu väestö, mutta silti koulutustason pysähtyminen – tai suorastaan lasku – huolestuttaa. Mitä tilanteelle on tehtävissä, ja miltä se näyttää tilastojen valossa?
Miksi samasta ilmiöstä on kahdet eri luvut? Niin Tilastokeskuksen kuin opetushallinnon tarkasteluille on käyttötarpeensa, mutta ne voivat hämmentää tietojen käyttäjiä.
