Eduskunnan keväällä hyväksymät tietopoliittinen selonteko ja tiedonhallintalaki mahdollistavat entistä paremman tietojen hyödyntämisen yhteiskunnan, asiakkaiden ja käyttäjien hyödyksi. Tavoitteiden toteuttaminen vaatii joukkuepeliä, jossa on selvät tavoitteet lyhyemmälle ja pidemmälle ajanjaksolle sekä osaavat pelaajat oikeilla paikoilla.
Tietopolitiikka, julkisen hallinnon entistä parempi tiedonhallinta ja tietojen yhteentoimivuus olivat vahvasti edellisen hallituksen agendalla, julkisten palvelujen digitalisoinnin rinnalla. Laatuaan ensimmäiset selonteot tietopolitiikasta ja paikkatietopolitiikasta valmistuivat ja saivat eduskunnan käsittelyssä vahvan tuen monipuolisten keskustelujen jälkeen.
Kumpikin selonteko valmisteltiin laajassa verkostoyhteistyössä, valmisteluverkostoihin kuului virkamiesten lisäksi suuri joukko tutkijoita, yrityssektorin toimijoita ja kansalaisjärjestöjäkin.
Tiedonhallintaan liittyvän yleislainsäädännön uudistus on myös täytäntöönpanoa vaille valmis. Uudistettu lainsäädäntö mm. määrittelee viranomaisille yhtenäiset tietoturvallisuuden perusvaatimukset ja vahvistaa viranomaisten vastuuta tiedonhallinnassa.
Yhteentoimivuuden parantamiseen tähtää viranomaisten tietojärjestelmien tiedonvaihdon sääntely eli käytännössä avointen teknisten rajapintojen edellyttäminen.
Viranomaisten tiedonhallinnan yhdenmukaisuuden varmistamiseksi ja tiedonhallinnan kehittämiseksi on tarkoitus perustaa uusi viranomainen: tiedonhallintalautakunta.
Rinteen hallituksen ohjelmasta on löydettävissä jatkumo edellisen hallituksen ja myös sitä edeltävien hallitusten tavoitetilaan tiedon entistä paremmasta käytettävyydestä ja laajasta hyödyntämisestä. Hallitusohjelmaan on mm. kirjattu tavoite syventää tietopolitiikan johtamista ja tehdä julkisen tiedon avoimuudesta koko tietopolitiikan kantava periaate.
Hallituksen tavoitteena on myös edistää avoimen lähdekoodin ensisijaisuutta julkisissa tietojärjestelmissä ja niiden hankinnoissa. Määrätietoista julkisten tietovarantojen avaamista halutaan jatkaa ja laatia hyödyntämistä helpottavat sitovat laatukriteerit.
Me tietoammattilaiset olemme varmasti kaikki tyytyväisiä tietopolitiikan merkityksen kasvuun. Samaan aikaan kuitenkin mieleen hiipii epäilys, miten varmistamme että tällä kertaa onnistumme ja että hienot tietopolitiikan, paikkatietopolitiikan ja tiedonhallintalain tavoitteet toteutuvat.
Monilla meistä on tunne, että samankaltaisia tavoitteita on kirjattu hallitusohjelmiin ja virastojen tulossopimuksiin siitä lähtien, kun tietoyhteiskunnasta alettiin joskus 1990-luvulla puhua ja standardointiin ja laatutyöhön satsata.
Vaikeuskerrointa lisää se, ettei tiedon parempi hyödyntäminen ja yhteentoimivuus ole vain kansallinen haaste vaan monilta osin vähintään EU-tasoinen ja monesti vieläkin laajempi, globaali haaste.
Yhteentoimivuus, tietovarantojen avaaminen ja laaja hyödyntäminen ovat toki huimasti kehittyneet lähtötilanteesta, ja on realismia ymmärtää, että tietopolitiikan ja tiedonhallinnan kehittäminen on lajina pikemminkin maraton kuin 100 metrin pika-aidat.
Kokonaisuuden koordinointi ja tilannekuvan hallinta vaatii kuitenkin entistä selkeämpää ja vahvempaa resurssointia sekä jo toimivien yhteistyöverkostojen että uusien verkostojen syntymisen tukemista eri tavoilla. Hallinnonala- ja organisaatiorajat ylittävää ilmiö- ja ekosysteemilähtöistä yhteistyötä on vahvasti kehitettävä ja saatava yhteiset tavoitteet aidosti myös osaksi tulosohjausta.
Hallituksen muodostamisvaiheessa monet tietopolitiikan toimijat odottivat tietopolitiikalle ja digitalisaatiolle joko omaa ministeriä tai vähintään valtiosihteeriä, jotta kokonaisuuden koordinointi olisi vahvaa valtioneuvostotasolla. Toive ei toteutunut sellaisenaan, mutta monenlaista positiivista verkostomaista toimintaa ja toimeenpanoa on syntymässä.
Ennen kesälomakautta käynnistyivät jo tiedonhallintalain toimeenpanon yhteistyöfoorumit, jotka jatkavat työtään kesän jälkeen ja saavat tuekseen strategisen tason ohjausryhmän. Yksi tietopolitiikkafoorumikin ehdittiin järjestää ja tietopolitiikan pyöreän pöydän keskustelut jatkuvat elokuussa.
Tietopoliittinen selonteko ja tiedonhallintalaki vaativat aktiivista yhteistyöverkostoihin tukeutuvaa toimeenpanoa ja yhteistä näkemystä tilanteesta. Töitä on paljon tehtävänä, ja vahvaa priorisointiakin tarvitaan.
Entisenä yleisurheilijana vertasin edessä olevaa työtä maratoniin, mutta yksinäistä kestävyysjuoksua parempi vertaus löytyy kyllä kuningaslaji jalkapallosta. Nyt tarvitaan kestävyyttä, nopeutta, viiltävää taktista silmää ja ennen kaikkea joukkuepeliä.
Maanmittauslaitoksen ylijohtaja Marja Rantala työskentelee Tilastokeskuksen määräaikaisena kehitysjohtajana vuoden 2019. Rantala on mukana tietopolitiikan ja tiedonhallintalain toimeenpanossa kummankin laitoksen edustajana.
Suomen digitaalitalouden osuus arvonlisäyksestä on reilut seitsemän prosenttia. Suomessa on korostunut etenkin digitaalisten palveluiden tuotanto, kertovat ensimmäiset kattavat laskelmat digitaalisesta taloudestamme. Laskelmat ovat vielä luonteeltaan kokeellisia.
Kehittyneen tietotuotantomme avulla voidaan löytää ratkaisuja Suomen nykyisiin ja tuleviin haasteisiin. Tilastokeskuksen johto ehdottaa tulevan hallituksen ohjelmaan konkreettisia kirjauksia, joiden pohjalta päästäisiin nopeasti liikkeelle.
Suomessa on laadukkaat rekisterit. Niistä saatavaa tietoa yhdistelemällä syntyy tietovarallisuus, joka on Suomen kilpailuetu. Sitä hyödyntämällä teemme parempia päätöksiä tulevaisuudessa.
Luotettavan ja nopean faktatiedon kysyntä kasvaa jatkuvasti. Säästöpaineissa tuskailevilla valtionhallinnon organisaatioilla on kasvavia haasteita vastata tarpeisiin. Tietoaineistoa on saatavissa käyttöön valtavasti lisää kustannustehokkaasti hyödyntämällä laajemmin rekisteritietoja ja muita hallinnollisia tietoaineistoja. Tämä edellyttää tieto- ja tilastoekosysteemin kehittämistä ja entistä syvempää verkostoitumista.
YK:n uusi suositus kansantalouden tilinpitojärjestelmäksi valmistuu vuosikymmenen puolivälissä. Tavoitteena on kuvata paremmin yhteiskuntia muuttavia ilmiöitä kuten hyvinvointi ja kestävä kehitys, globalisaatio, digitalisaatio ja sen yhteydessä esimerkiksi krypto-varojen käsittely.
YK:n virallisen tilaston periaatteet ohjeistavat tilastoviranomaisia kertomaan tarkasti, miten tilastot on laadittu. Periaatteen avulla voidaan arvioida myös muun yhteiskunnassa syntyvän tiedon luotettavuutta.
Metalleja louhitaan kasvavia määriä kehittyvän yhteiskunnan tarpeisiin. Maapallo on kuitenkin rajallinen resurssi ja metallit uusiutumaton luonnonvara. Kotitalouksien metallivarastoissa piilee palanen kiertotalouspotentiaalia.
Alamme Suomessa lähestyä kriittistä pistettä, jossa datataloudesta tulee oikeasti merkittävää liiketoimintaa. Mikä sitten tekee menestyvän datapalvelun? Datamenestyjät -kilpailutöissä nousee esiin ainakin kaksi ominaisuutta: visualisointi ja oikeanlainen kysymyksen asettelu.
