Työllisten osuus väestöstä voidaan laskea joko Tilastokeskuksen haastattelupohjaisen työvoimatutkimuksen tai rekistereihin perustuvan työssäkäyntitilaston pohjalta. Luvut eivät ole samoja, ja viime aikoina julkisuudessa onkin keskusteltu erityisesti eroista ulkomaalaistaustaisten työllisyysluvuissa.
Keskustelussa on viitattu myös Tilastokeskuksen, THL:n ja Työterveyslaitoksen vuonna 2014 toteuttamaan Ulkomaista syntyperää olevien työ- ja hyvinvointitutkimukseen (UTH). Tutkimuksessa saatiin haastattelemalla sellaista tietoa, jota ei muuten kerätä ja jota ei ole käytettävissä rekisteripohjaisessa työllisyystilastoinnissa. Tällaista tietoa on muun muassa maahanmuuton syy.
UTH-tutkimuksen (2015) mukaan 20–64-vuotiaiden työllisyysaste oli vuonna 2014 ulkomaalaistaustaisilla 63,7 prosenttia ja suomalaistaustaisilla 73,7 prosenttia. Ulkomaalaistaustaisten työllisyysaste oli noin 10 prosenttiyksikköä pienempi kuin suomalaistaustaisten työllisyysaste.
Työssäkäyntitilaston mukaan samana vuonna 20–64-vuotiaista ulkomaalaistaustaisista työllisiä oli 51,1 prosenttia ja suomalaistaustaisista 71,0 prosenttia. Ryhmien välinen ero työllisten osuudessa koko väestöstä oli siis 19,9 prosenttiyksikköä, mikä on noin kaksinkertainen luku verrattuna UTH-tutkimuksen vastaaviin tuloksiin.
Tilastojen välisen eron taustalla on useita syitä.
Ensinnäkin työllisen määritelmä on erilainen UTH-tutkimuksessa ja työssäkäyntitilastossa. UTH-tutkimuksessa noudatetaan ILO:n (International Labour Organization) kansainvälistä työllisen määritelmää, jossa työlliseksi katsotaan henkilö, joka on tutkimusviikolla tehnyt ansiotyötä vähintään yhden tunnin tai ollut tilapäisesti pois työstään (ks. Pärnänen 2018). Kyse on samasta määritelmästä, johon Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen tuottama Suomen virallinen työllisyysaste pohjautuu. Työvoimatutkimus sekä UTH ovat haastatteluihin perustuvia otostutkimuksia.
Rekistereihin perustuvassa työssäkäyntitilastossa työllisyyden kriteeri on tiukempi. Työssäkäyntitilastossa edellytetään esimerkiksi palkansaajien kohdalla tilaston viiteajankohtana eli vuoden lopussa voimassaolevan työsuhteen lisäksi sitä, että henkilölle on kertynyt palkkatuloja vuoden aikana tai että vuoden tulot ylittävät tietyn raja-arvon. Tästä johtuen muun muassa lyhytkestoinen työskentely ja ylipäänsä kausityö jää osittain tilaston ulkopuolelle.
Ulkomaalaistaustaisista suurempi osa on osa-aikaisissa tai lyhytkestoisissa kausitöissä kuin suomalaistaustaisista (ks. Sutela 2015), joten ero rekisteritietoihin on suurempi heidän kohdallaan kuin suomalaistaustaisilla.
Eroa selittävät osittain myös tilastojen eri viiteajankohdat. Työssäkäyntitilasto kuvaa poikkileikkaustilannetta vuoden lopussa. Vuoden lopun työllisyysaste on tyypillisesti matalampi kuin esimerkiksi kesällä (Pyykkönen 2016). UTH-tutkimuksen tiedonkeruu kesti koko vuoden 2014 ajan ja työllisyysaste kuvaa näin vuoden keskiarvoa.
Työvoimatutkimus ja UTH-tutkimus ovat haastattelututkimuksia, joissa työttömien vastausosuus on tyypillisesti heikompi kuin työllisillä. Tämä vaikuttaa lukujen luottamusväliin. Kadon vaikutusta pystytään korjaamaan TE-toimistojen asiakasrekisterin työttömyystiedon avulla, joten työttömien heikompi vastausaste ei täysin selitä tilastojen välistä eroa (ks. myös Larja & Pyykkönen, 2015).
On myös syytä huomata, että työssäkäyntitilasto perustuu Väestörekisterikeskuksen väestötietoihin, joissa on jonkin verran ylipeittoa: maasta jo pois muuttaneet ulkomaalaistaustaiset henkilöt eivät aina ole tehneet muuttoilmoitusta ja näkyvät siksi rekisterissä edelleen maassa asuvina ei-työllisinä. UTH-tutkimuksen yhteydessä ylipeittoa havaittiin noin yhdeksän prosenttia.
Ylipeitto osaltaan vaikuttaa siihen, että ulkomaalaistaustaisten työllisten osuus näyttää rekisteritietojen perusteella matalammalta kuin mitä esimerkiksi UTH-tutkimuksessa tai työvoimatutkimuksessa, joissa on pystytty poistamaan otoksesta pois muuttaneita henkilöitä.
Lähteestä riippumatta ulkomaalaistaustaisten työllisyysaste on jonkin verran matalampi kuin suomalaistaustaisilla.
Sekin havainto voidaan tehdä eri lähteistä, että ulkomaalaistaustaisten työllisyysaste on sitä korkeampi, mitä pidempään oleskelu maassa on kestänyt. UTH-tutkimuksen mukaan työ oli ollut tärkein Suomeen muuton syy noin joka viidennellä Suomessa vuonna 2014 asuneella ulkomaalaistaustaisella ja tämän ryhmän työllisyysaste oli erityisen korkea riippumatta maassa olemisen ajasta.
Hanna Sutela on erikoistutkija ja Aura Pasila yliaktuaari Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä.
Lähteet:
Pärnänen, Anna 2018. Tunnin työllä työlliseksi – valetyöllisiäkö tilastoissa?
Suomessa on vajaat 20 000 seniorityöllistä, Ruotsissa yli kolminkertainen määrä. Tyypillisimmin iäkäs työllinen on miesyrittäjä osa-aikaisessa työssä.
Nollatuntisopimukset eivät ole juurikaan yleistyneet vuosien 2018 ja 2021 välillä. Kaikkein yleisimpiä nollatuntisopimukset ovat koronakriisistä kärsineillä majoitus- ja ravitsemisaloilla, ja erityisen paljon tällä sopimustyypillä työskentelee nuoria.
Työvoimatutkimuksen uudistunut kysymistapa on osaltaan voinut nostaa hiukan yötyöntekijöiden osuutta aiempaan verrattuna.
Etätyö kotoa käsin on yleisintä perheenisien parissa. Kotitalouden koostumuksen mukaan ei kuitenkaan voi tehdä suoraviivaisia johtopäätöksiä, kuinka hyvin kotonatyössä viihdytään. Etä- ja läsnätyön yhdistävän mallin etsiminen työelämässä lienee vasta alkutaipaleellaan.
Pelkästään kotona työskennelleiden osuus on laskenut selvästi. Ei lainkaan niin tehneiden määrä on kasvanut hieman alkuvuodesta.
Johtajat tekevät yleensä muita palkansaajia pidempää työviikkoa. Kaikista kokoaikaisista palkansaajista vain 0,4 prosenttia työskentelee 60 tuntia tai enemmän. Säännöllisen työajan hahmottaminen voi joissakin tehtävissä olla hankalaa työn läikkyessä myös vapaa-ajalle.
Säännöllisesti kotona työskennelleiden osuus nousi jo yli 50 prosenttiin valtiosektorilla, jossa työskenneltiin jo ennen koronaa selvästi eniten etänä.
Lisäsikö etätyöhön siirtyminen työtunteja koronavuonna? Yksiselitteisen vastauksen sijaan on pyrittävä tunnistamaan ryhmiä, jotka siirtyivät etätöihin, ja myös katsottava, kuinka paljon keskimääräinen tehty viikkotyötuntimäärä muuttui.
