Yle uutisoi viime viikolla esimiesten ja työntekijöiden välillä käytävien kehityskeskustelujen muuttavan muotoaan. Erityisesti millenniaalien eli 1980–2000 syntyneiden työntekijöiden sanotaan haluavan jatkuvaa palautetta työssä onnistumisestaan.
Kerran, pari vuodessa käytävät kehityskeskustelut on todettu joillakin työpaikoilla liian jäykäksi ja hitaaksi järjestelmäksi. Niiden sijasta on siirrytty ajantasaisempaan palautteen antoon ja tilannepäivityksiin.
Tilastokeskuksen vuoden 2018 työolotutkimus näyttää kehityskeskustelujen olevan yleisiä erityisesti ylemmillä toimihenkilöillä. Heistä 69 prosenttia oli käynyt kehityskeskusteluja esimiehensä kanssa edellisten 12 kuukauden aikana, kun työntekijöillä vastaava osuus oli 43 prosenttia.
Kehityskeskustelujen käymisellä on suora yhteys myös työpaikan kokoon. Yli 250 hengen toimipaikoissa kehityskeskusteluja oli käynyt yli 70 prosenttia työntekijöistä, mutta alle viiden hengen toimipaikoissa harvempi kuin joka toinen (44 %) vuonna 2018.
Työolotutkimuksissa kehityskeskustelujen yleisyyttä on mitattu vuodesta 2003. Mielenkiintoista on se, että niiden pitäminen lisääntyi 2000-luvun alusta johdonmukaisesti aina vuoteen 2013 asti, mutta vähenikin äkisti parilla prosenttiyksiköllä vuoteen 2018 tultaessa.
Kuvio 1. Käynyt kehityskeskusteluja esimiehen kanssa viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana, palkansaajat sukupuolen mukaan, %
Lähde: Työolotutkimukset 2003, 2008, 2013 ja 2018, Tilastokeskus
Vuoden 2018 tulokset kehityskeskustelujen vähenemisestä kieltämättä ensin yllättivät. Arvelimme kuitenkin, että ehkä kehityskeskustelujen tyyppiset, esimiesten ja alaisten väliset työn suunnitteluun ja työntekijän kehittymiseen liittyvät keskustelut sinänsä eivät ole vähentyneet, vaan ne ovat saattaneet muuttaa muotoaan ja nimitystään. Juuri tällaisesta kehityksestä Ylen uutisessa haastatellut työnantajat kertoivatkin.
Tätä tulkintaa tuntuisi tukevan myös se, että työolotutkimuksen tulokset kertovat palkansaajien lisääntyneestä tai ainakin parantuneesta vuorovaikutuksesta esimiesten kanssa. Vuodesta 2008 eteenpäin näkyy johdonmukaista kasvua niiden palkansaajien osuudessa, jotka kokevat esimiehen tukevan ja rohkaisevan heitä, antavan kiitosta hyvistä työsuorituksista, jakavan järkevällä tavalla vastuuta, olevan innostava, onnistuvan sovittelemaan työntekijöiden välisiä ristiriitoja sekä kannustavan opiskelemaan ja kehittymään.
Aiempaa hieman useampi myös kokee esimiehensä antavan riittävästi palautetta siitä, miten he ovat onnistuneet työssään. Vuonna 2018 reilu viidennes (21 %) palkansaajista oli väittämän kanssa täysin samaa mieltä ja lisäksi 39 prosenttia jokseenkin samaa mieltä. Vielä 10 vuotta aiemmin vastaavat osuudet olivat 17 ja 39 prosenttia.
Nuorimmat ja pienillä, alle 10 hengen työpaikoilla työskentelevät palkansaajat olivat tyytyväisimpiä esimieheltä saamansa palautteen määrään. Pienissä työpaikoissa esimiesten ja alaisten päivittäisiä kohtaamisia onkin varmasti enemmän kuin isoilla työpaikoilla.
Suomalaisen työelämän yhtenä vahvuutena Keski- ja Etelä-Euroopan maihin verrattuna voi pitää sitä, että meillä esimiesten ja alaisten välisestä vuorovaikutusta ei leimaa turha jäykkyys ja muodollisuus. Sillä, että kynnys kääntyä esimiesten puoleen työssä ilmeneviä ongelmia tai kehitysehdotuksia koskien ei ole liian korkea, voi olla kauaskantoisia hyötyjä.
Ja toisinpäin: arjessa tapahtuvan esimiesten ja alaisten välisen vuorovaikutuksen, palautteen annon ja tsemppaamisen merkitystä ei pidä aliarvioida silloinkaan, kun harvakseltaan toistuvat ja muodollisemmat kehityskeskustelut ovat työpaikalla hyväksi havaittu käytäntö.
Kirjoittaja on erikoistutkija Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä.
Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.
