Kiristäkää gáktinne vyöt, saamelaisten kansallispäivän blogi on taas täällä – ja ensimmäistä kertaa kaikilla kolmella Suomessa puhutulla saamenkielellä! Tervetuloa siis mukaan inarinsaameksi, koltansaameksi ja pohjoissaameksi!
Ennen kuin uppoudutaan lukuihin, kerrataan hieman. Miksi julkaista kielitietoon perustuvia hypoteettisia tietoja saamelaisista?
Koska tilastotietoa saamelaisista ei tuoteta tällä hetkellä, vaikka se olisi mahdollista.
Samat tiedot voitaisiin tuottaa Suomessa yhdistämällä saamelaiskäräjien vaaliluettelon äänioikeutetut sekä alaikäiset henkilöt Tilastokeskuksen henkilötietovarantoon. Luonnollisesti huolehtien henkilöiden tietosuojasta GDPR:n mukaisesti.
Varsinainen työ onnistuisi vieläpä suhteellisen pienellä työpanoksella ja kustannuksella. Lopputuloksena saataisiin rekistereihin perustuvaa, maailman mittakaavassa huippulaatuista dataa, vieläpä vuosikymmenien aikasarjoina ja ilman kyselytutkimuksia.
Ja sama olisi mahdollista myös Norjassa ja Ruotsissa paikallisten saamelaiskäräjien ja tilastoviranomaisten yhteistyössä.
Kuten Indigenous Navigator -sivustolla kerrotaan, tietoa alkuperäiskansoista tarvitaan:
Jotta voidaan seurata, kuinka saamelaisten ihmisoikeudet ja alkuperäiskansaoikeudet toteutuvat ja kehittyvät.
Jotta saamelaisista saadaan oikeaa tietoa esimerkiksi oppimateriaaleihin.
Jotta tiedetään, minkälaisissa oloissa saamelaiset elävät ja miten elinolot ovat kehittyneet.
Jotta tiedetään, missä saamelaislapset asuvat ja missä tarvitaan saamelaista varhaiskasvatusta ja äidinkielistä opetusta sekä kielenelvytystä.
Jotta tiedetään, missä saamelaiset seniorit asuvat ja missä tarvitaan saamenkielisiä palveluita.
Jotta saadaan tietoa yhteiskunnallisen päätöksenteon tueksi.
Jotta voidaan vähentää haastateltavien vastausrasitetta, josta Helga West kirjoitti viime syksynä.
Nykymaailmaa käsitellään ja hahmotetaan tilastoina ja niistä saatavana tietona. Miten tässä maailmassa pärjäävät asiat, joita ei näytetä lukuina? Miten voidaan mitata kehitystä tai oikeuksien toteutumista ilman näitä tietoja?
Viime vuonna kerroin, missä kunnissa saamenkielitaustaisia asuu. Nyt vilkaisemme, mitä saadaan syntymä- ja asuinkunnan perusteella selville saamenkielitaustaisista.
Vuonna 2020 Suomessa asui 4 100 saamenkielitaustaista henkilöä, joista Suomessa syntyneitä ja asuvia oli 3 900.
Saamenkielitaustaisilla tarkoitan henkilöitä, joilla oma tai vähintään yhden vanhemman tai isovanhemman äidinkieleksi on merkitty saame. Joukko voidaan jakaa myös äidinkielisiin ja ei-äidinkielisiin. Lisää määritelmästä voi lukea kahden vuoden takaisesta blogistani.
Saamenkielitaustaisista saamelaisten kotiseutualueella syntyneitä oli 2 300 ja muualla Suomessa syntyneitä 1 600.
Äidinkielisistä 1 300 (56 %) ja ei-äidinkielisistä 1 000 (42 %) oli syntynyt Saamenmaalla, missä heistä vuonna 2020 asui 1 400 henkilöä.
Saamenkielitaustaisista Saamenmaalla syntyneistä muualle Suomeen muuttaneita oli 900, näistä äidinkielisiä oli 400 ja ei-äidinkielisiä 500 henkilöä.
Niiden määrä, joiden äidinkieleksi on ilmoitettu saame, kasvoi vuosien 1990 ja 2020 aikana tuhannesta 1 600 henkilöön. Saamenmaalla asuvien äidinkielisten määrä pysyi suhteellisen samana kasvaen sadalla henkilöllä. Muualla Suomessa asuvien äidinkielisten lukumäärä lähes nelinkertaistui 600 henkilöön, muutoksesta 60 prosenttia tuli henkilöistä, jotka ovat syntyneet ja asuvat Saamenmaan ulkopuolella.
Saamenmaalta muualle Suomeen muuttaneiden osuus oli 40 prosenttia muutoksesta. Saamenkielitaustaisisten ei-äidinkielisten määrä kasvoi 30 vuodessa 1 100:sta 2 300 henkilöön. Suurin osa muutoksesta tuli Suomessa asuvien ei-äidinkielisten saamenkielitaustaisten määrästä, joka kasvoi 2,5-kertaiseksi. Tästä muutoksesta 97 prosenttia tuli henkilöistä, jotka ovat syntyneet ja asuvat Saamenmaan ulkopuolella. Saamenmaalta muualle Suomeen muuttaneiden osuus oli 3 prosenttia muutoksesta.
Tämän suuntaa antavan tarkastelun perusteella suurimmat tekijät saamenkielitaustaisten asumisessa muualla Suomessa ovat äidinkielisten muutto kotiseutualueelta sekä hypoteettisten ei-äidinkielisten syntyminen ja asuminen muualla Suomessa.
Mikäli tarkastelun saamenkielitaustaiset olisivat kaikki saamelaisia, Saamelaiskäräjien ilmoittaman saamelaisten lukumäärän vuodelta 2019 ulkopuolelle jäisi 6 200 henkilöä. Näistä Saamenmaalla asuisi 1 900 ja muualla Suomessa 4 300 henkilöä.
Todellisuudessa saamelaisten määrä muualla Suomessa on siis huomattavasti korkeampi kuin kielitaustan perusteella päästään tarkastelemaan.
Buori sámi álbmotbeaivvi!
Pyeri säämi aalmugpeivi!
Šiõǥǥ saa´mi meersažpeei´v!
Hyvää saamelaisten kansallispäivää kaikille!
Jovnna Ovllá Hánno Juhan, Juho Keva, työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksessa ja suosittelee saamelaisten ja suomalaisten yhteisestä historiasta kiinnostuneille Mäccmõš, maccâm, máhccan – kotiinpaluu -näyttelyä Kansallismuseossa, johon järjestetään myös etäopastuksia.
Reilun vuoden toiminut nopeaa analyysia tuottava yksikkö haastaa Tilastokeskusta hyvällä tavalla.
Kesälomani lopulla seurasin sivusilmällä lukiolaisnuoren pakkausruljanssia. Edessä oli vaihto-oppilasvuosi ja lähtöön muutama päivä. Mahtuisiko matkaan myös taskullinen tietoa Suomesta?
Talouden keskeiset mittarit näyttävät isoja ja ristiriitaisiltakin vaikuttavia muutoksia. Tilastojen päälinja lienee oikea, mutta lukuihin voi laskennan tarkentuessa tulla revisioitakin, kun talouden rakenteessa on tapahtunut muutoksia. Tarkentumisten suuntaa ei pysty ennakoimaan, se vaihtelee eri vuosien välillä.
Uudessa saamelaiskäräjälakiesityksessa kielikriteeri laajenisi kolmannesta sukupolvesta neljänteen polveen. Kieli kuvaa yhteisöön kuulumista ja yhteyttä elävään saamelaiseen kulttuuriin, kirjoittaa Juho Keva saamelaisten kansallispäivän blogissaan.
Suomessa on laadukkaat rekisterit. Niistä saatavaa tietoa yhdistelemällä syntyy tietovarallisuus, joka on Suomen kilpailuetu. Sitä hyödyntämällä teemme parempia päätöksiä tulevaisuudessa.
Demokratioissa tilastot ovat osa yhteiskunnallista keskustelua, päätöksentekoa sekä seurausten arviointia – ja puolueettomina ne luovat edellytyksiä kompromisseille. Tietoon perustuva päätöksenteko edellyttää hidasta, harkitsevaa ja kyseenalaistavaa ajattelua. Jotta demokratia säilyisi informaatioyhteiskunnan perustana, tulisi tilastojen luku- ja käyttötaidosta tehdä yleinen kansalaistaito.
Miten keskustelisimme nyt vaikkapa palkkojen ostovoimasta – eli inflaatiosta ja ansioiden kehityksestä – tai nuorten mielenterveysongelmista, jos mitään tilastotietoa yhteiskunnasta ei olisi olemassa? kysyy Anna Pärnänen Euroopan tilastopäivän blogissaan.
Kaikkiaan jo tuhatkunta koululaista ja opiskelijaa on viime vuosina päässyt vahvistamaan tilasto-osaamistaan Tilastokeskuksen järjestämissä tilasto-olympialaisissa.
