YK:n tilastotoimi on määritellyt tilastotyölle hyvät periaatteet (Fundamental Principles of Official Statistics), joita tilastotiedon tuottajat ympäri maailmaa ovat toiminnassaan noudattaneet. Nämä perusperiaatteet täyttävät tänä vuonna 30 vuotta ja niiden merkitys on vuosien saatossa vahvistunut yhteiskunnassa.
Niin datan ja tiedon merkitys kuin niiden käytettävyys ovat yhteiskunnassa kasvaneet huimasti. Digitalisaatio, tekoälysovellukset ja muu automaatio mahdollistavat yhä suurempien tietomäärien keräämisen tietoaltaisiin, tietokantoihin ja rekistereihin. Tiedon jakelussa on siirrytty perinteisistä paperijulkaisuista verkkopalveluihin, infograafeihin, tiedon visualisointiin, sovelluksiin ja applikaatioihin.
Tiedon keräämisessä, jakamisessa ja hyvässä hallinnassa on kuitenkin kyse myös yksilön ja yritysten oikeuksien turvaamisesta. Muun muassa keskustelu yksityisyydensuojasta on voimistunut EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) myötä.
Tilastotyön perusperiaatteet luovatkin hyvän pohjan erilaisten tietojen hallinnalle ja jakamiselle erityisesti julkisella sektorilla. Perusperiaatteet määrittelevät tilaston tuottajien oikeudet ja velvollisuudet yhteiskunnassa sekä tärkeimmät tilastotietoja laadittaessa ja julkaistaessa noudatettavat periaatteet.
Perusperiaatteissa korostuu tietojen tuottamisen ammattietiikka, objektiivisuus, luottamuksellisuus, tuotantomenetelmien läpinäkyvyys ja avoimuus, standardien käyttäminen sekä tuotosten luotettavuus, laadukkuus ja kattavuus.
Tiedon hyvää hallintaa koskeva periaate edellyttää tilastojen tietolähteiden, laadintamenetelmien ja menettelytapojen avointa ja läpinäkyvää esittämistä helpottamaan tiedonkäyttäjiä aineiston käytössä ja hyödyntämisessä.
Nämä samat vaatimukset löytyvät, hieman eri tavoin sanoitettuna, tiedonhallintalaista (906/2019). Tiedonhallintalain keskeisenä tavoitteena on varmistaa viranomaisten hallussa olevien tietoaineistojen yhdenmukainen ja laadukas hallinta sekä tietoturvallinen käsittely, hyödyntäminen ja yhteentoimivuus.
Laissa edellytetään, että julkishallinnon toimijat kuvaavat tiedonhallintamallinsa. Mallin tulee sisältää kuvaus muun muassa toimintaprosesseista, tietovarannoista ja niissä olevista tiedoista, tietojärjestelmistä, tiedon luovutuksesta ja tiedon säilyttämisestä.
Suomessa valmisteltiin valtiovarainministeriön johdolla tietopolitiikan selonteko vuonna 2018. Tietopolitiikan selonteossa kuvattiin tarvittavia politiikkatoimia, joilla mahdollistetaan tiedon tehokas, turvallinen ja eettinen hyödyntäminen. Tietopolitiikalla edistetään muun muassa tiedon keräämistä, avaamista, yhdistämistä, jakamista ja säilyttämistä sekä vahvistetaan tietosuojaa ja tietoturvallisuutta ihmisten oikeuksia ja vapauksia kunnioittavalla tavalla.
Tietopolitiikan tavoitteet huomioitiin nykyisessä hallitusohjelmassa ja valtiovarainministeriön johdolla käynnistettiin Tiedon avaamisen ja hyödyntämisen -hanke (ns. Tiha-hanke). Hankkeen osakokonaisuuksien tehtävänä on strategisten tavoitteiden määrittäminen tiedon hyödyntämiselle ja avaamiselle, tiedon saatavuuden edistäminen, tiedon laatukehikon rakentaminen ja tiedon teknisen ja semanttisen yhteentoimivuuden edistäminen.
Tiha-hankkeessa ja tiedonhallintalaissa on samoja tavoitteita kuin tilastojen perusperiaatteissa. Tiedon tulisi olla helposti käytettävää, avointa, ymmärrettävää, yhteentoimivaa (mm. harmonisoidut käsitteet, luokitukset ja yksilöivät tunnukset), hyvin kuvattua ja laadukasta. Vain hyvin kuvattu tieto ja menetelmät sekä laadukas tietoaineisto, mahdollistavat oikean tilannekuvan muodostamisen tietoa käytettäessä ja päätöksiä tehtäessä.
Kirjoittaja työskentelee Tilastokeskuksen kumppani- ja ekosysteemisuhteet -palvelualueella.
Tilasto on kuva maan tilasta. Kun harhainen kuva vallitsee, vääristämättömän peilin asettaminen johtajien ja kansalaisten silmien eteen voi olla vaarallista.
Reilun vuoden toiminut nopeaa analyysia tuottava yksikkö haastaa Tilastokeskusta hyvällä tavalla.
Kesälomani lopulla seurasin sivusilmällä lukiolaisnuoren pakkausruljanssia. Edessä oli vaihto-oppilasvuosi ja lähtöön muutama päivä. Mahtuisiko matkaan myös taskullinen tietoa Suomesta?
Talouden keskeiset mittarit näyttävät isoja ja ristiriitaisiltakin vaikuttavia muutoksia. Tilastojen päälinja lienee oikea, mutta lukuihin voi laskennan tarkentuessa tulla revisioitakin, kun talouden rakenteessa on tapahtunut muutoksia. Tarkentumisten suuntaa ei pysty ennakoimaan, se vaihtelee eri vuosien välillä.
Uudessa saamelaiskäräjälakiesityksessa kielikriteeri laajenisi kolmannesta sukupolvesta neljänteen polveen. Kieli kuvaa yhteisöön kuulumista ja yhteyttä elävään saamelaiseen kulttuuriin, kirjoittaa Juho Keva saamelaisten kansallispäivän blogissaan.
Suomessa on laadukkaat rekisterit. Niistä saatavaa tietoa yhdistelemällä syntyy tietovarallisuus, joka on Suomen kilpailuetu. Sitä hyödyntämällä teemme parempia päätöksiä tulevaisuudessa.
Demokratioissa tilastot ovat osa yhteiskunnallista keskustelua, päätöksentekoa sekä seurausten arviointia – ja puolueettomina ne luovat edellytyksiä kompromisseille. Tietoon perustuva päätöksenteko edellyttää hidasta, harkitsevaa ja kyseenalaistavaa ajattelua. Jotta demokratia säilyisi informaatioyhteiskunnan perustana, tulisi tilastojen luku- ja käyttötaidosta tehdä yleinen kansalaistaito.
Miten keskustelisimme nyt vaikkapa palkkojen ostovoimasta – eli inflaatiosta ja ansioiden kehityksestä – tai nuorten mielenterveysongelmista, jos mitään tilastotietoa yhteiskunnasta ei olisi olemassa? kysyy Anna Pärnänen Euroopan tilastopäivän blogissaan.
