Viimeiset kymmenen vuotta Suomen tutkimus- ja kehittämistoiminta on yleisesti ottaen kehittynyt vaatimattomasti kilpailijamaihin nähden, kunnes vuonna 2017 t&k-panosten kasvaessa edellisvuodesta tapahtui käänne parempaan. Jotta Suomi säilyttäisi hyvän asemansa kansainvälisissä vertailuissa ja pääsisi takaisin t&k-intensiteetiltään kärkimaiden joukkoon, on t&k-toiminnan panostuksia ja sen tilaa kuvaavaa bkt-osuutta kuitenkin yhä tarpeen kasvattaa.
Neljän prosentin tavoitteen kannalta täytyy muistaa, että osuuteen vaikuttaa t&k-panostusten lisäksi myös bruttokansantuotteen kehitys.
*2022 on ennakkotieto
**2030 on kansallisesti asetettu tavoiteluku, ei tilastotieto
Vuonna 2021 Suomessa käytettiin tutkimus- ja kehittämistoimintaan kaikkiaan lähes 7,5 miljardia euroa. Kasvua edellisvuodesta oli 559 miljoonaa euroa eli 8 prosenttia.
Kuvio 2 havainnollistaa tutkimus- ja kehittämistoiminnan menojen jakautumisen sektoreittain rahoituslähteen mukaan.
Merkittävin t&k-toiminnan rahoittaja Suomessa on yrityssektori, ja suurin osa tutkimus- ja kehittämistyöstä myös tehdään yrityksissä.
Vuonna 2021 kotimaisen yrityssektorin osuus tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoituksesta oli 57 prosenttia. Kun tähän rahoitukseen lisätään ulkomailta tullut yritysrahoitus, yritysten osuus t&k-toiminnan kokonaismenojen rahoituksesta oli 66 prosenttia.
Yritysten t&k-rahoitus kohdentuu lähes täysin yritysten tutkimus- ja kehittämistoimintaan, jonka osuus oli 69 prosenttia Suomen kaikista t&k-menoista vuonna 2021.
Toiseksi suurin t&k-menojen rahoittaja on julkinen sektori; sen osuus rahoituksesta on ollut kutakuinkin reilun neljänneksen luokkaa koko 2000-luvun. Osuuteen sisältyvät muun muassa korkeakoulujen suora budjettirahoitus sekä Suomen Akatemian ja Business Finlandin rahoitus.
Tutkimus- ja kehittämistoiminnaltaan toiseksi suurin on korkeakoulusektori. Sen osuus on viime vuosina ollut noin neljänneksen t&k-menoista. Korkeakoulusektorin osuuteen sisältyy yliopistojen, yliopistollisten keskussairaaloiden sekä ammattikorkeakoulujen tekemä tutkimus ja kehittäminen.
Lähde: Tilastokeskus, tutkimus- ja kehittämistoiminta
Yrityssektorilla on suuren osuutensa vuoksi merkittävä vaikutus tutkimus- ja kehittämistoimintamenojen kehittymiseen kokonaisuudessaan. Tuoreimpien tilastotietojen mukaan t&k-menot kasvoivat etenkin yrityssektorilla (11 %), mikä nostatti t&k:n kokonaismenot nimellisarvoltaan viimein aiempaa huippuvuotta 2011 korkeammalle tasolle. (Kuvio 3)
Lähde: Tilastokeskus, tutkimus- ja kehittämistoiminta
Kuvio 4 kertoo, miten tutkimus- ja kehittämismenot kohdentuivat eri sektoreille ja jakautuivat tuoteryhmittäin tai tieteenaloittain vuonna 2021.
Yritysten t&k-menoista puolet suuntautui neljän t&k-menoiltaan suurimman tuoteryhmän tuote- ja prosessikehitystyöhön. Nämä tuoteryhmät olivat viestintälaitteet, ohjelmistot, muiden koneiden ja laitteiden valmistus sekä lääkeaineet ja lääkkeet. Yhdessä ne muodostivat kolmanneksen kaikista t&k-menoista.
Korkeakoulusektorilla t&k-menot jakautuivat – humanististen tieteiden ja maatalous- ja metsätieteiden päätieteenalaa lukuun ottamatta – tasaisemmin luonnontieteiden, yhteiskuntatieteiden, lääke- ja terveystieteiden ja tekniikan päätieteenalojen välillä.
Julkisen sektorin tutkimus- ja kehittämistoimintamenoista reilu kolmannes kohdentui tekniikan päätieteenalalle, mikä vastaa kolmea prosenttia t&k-toiminnan kokonaismenoista vuonna 2021.
Lähde: Tilastokeskus, tutkimus- ja kehittämistoiminta
T&k-toiminnan kokonaisuuteen tarvitaan kaikki talouden sektorit. Uutta tavoitteleva ja luova toiminta uuden tiedon ja uusien sovellusten synnyttämiseksi edellyttää tutkimus- ja kehittämistoiminnan kaikkia osa-alueita perustutkimuksesta kokeelliseen kehittämiseen. Kymmenen vuoden päähän asetetun neljän prosentin tavoitteen saavuttaminen edellyttää lisäystä myös valtion t&k-rahoitukseen. Tätä tukee osaltaan t&k-rahoituksen ennakoitavuuteen ja pitkäjänteisyyteen tähtäävä t&k-rahoituslaki.
Tavoitteeseen on vielä matkaa, mutta aikaakin on vielä useita vuosia. Jää nähtäväksi, miten t&k-menojen rakenne lähivuosina kehittyy ja miten t&k-panostukset tavoitevuonna kohdentuvat.
Kirjoittaja työskentelee Tilastokeskuksen taloustilastoissa Yritykset, globalisaatio ja innovaatio -ryhmässä. Vuorovaikutteiset visualisoinnit on toteuttanut Tilastokeskuksen viestintäasiantuntija Tuomas Lehto ja muun tilastografiikan graafikko Riikka Turunen.
Suomessa tehtävän tutkimus- ja kehittämistyön resursointi mateli kymmenen vuoden takaisen huipputason alapuolella ennen koronakriisiä. Minkälaisessa innovointiasetelmassa tavoittelemme ulospääsyä kriisistä?
Kun halutaan lisätä laadukkaan tilastotiedon käyttöä yhteiskunnassa, tulee tiedon löytämisen olla helppoa. Tilastotoimijoiden kunnianhimoisena tavoitteena on yhden luukun periaate, jossa kaikki virallinen tilastotieto löytyy samasta paikasta.
Suomen asema tutkimus- ja kehittämistoiminnan saralla ei ehkä olekaan niin heikko kuin mitä pelkkä kansallisen t&k-tilaston tarkastelu antaisi ymmärtää. T&k-toiminnan vaikutuksista Suomen talouteen syntyy tarkempi kuva, kun seuraamme useita eri tilastomittareita ja laajennamme näkökulmaa yritysten globaaleihin toimintoihin.
Tilastojen tuotannon ja julkaisun keskiössä ovat kansainväliset ja kansalliset tietotarpeet. Perinteisiä tilastoja tuotetaan jatkossakin, mutta niiden rinnalle tuodaan nopeammin tuotettua tilastotietoa ja lisää kokeellisia tilastoja.
Viimeisimmän EU-innovaatiotutkimuksen mukaan joka neljäs Suomessa tutkituista yrityksistä toi vuosina 2014–2016 markkinoilleen tuoteinnovaatioita, joiden kaltaisia ei ollut niiden markkinoilla aiemmin. Innovaatiotoiminta on suomalaisyrityksissä selkeästi yleisempää kuin EU-maissa keskimäärin.
Menestysvuosina rakennettu t&k-toiminnan perusta on ollut niin vankka, että se on kestänyt muutaman vuoden notkahduksenkin. Monet EU-verrokkimaat ovat kuitenkin ajaneet Suomen ohi t&k-vertailussa. Nopea globaali teknis-taloudellinen kehitys edellyttää nyt rohkeaa ja ripeää uudistumista myös uudistumisessa.
Suomen talouden kääntyminen vireään kasvuun yllätti viime vuonna. Syitä haettiin kansainvälisen talouden vetoavusta ja kotimaisista kilpailukyvyn kohentamistoimista – näkemyksestä riippuen.
Yhdeksänkymmentävuotiaan Suomen yrityksillä meni vielä kovaa, kunnes vuosien 2008 ja 2009 taitteessa maailmantalous romahti. Satavuotiaan Suomen talous näyttää taas valoisalta: kasvua syntyy laajalla toimialarintamalla, luottamus talouden tilaan on vahvaa ja mediat suoltavat positiivisia talousuutisia toisensa jälkeen.
