Tämä sivu on arkistoitu.

5.4.2022 jälkeen julkaistut tiedot löydät uudistetulta sivustolta.

Siirry uudelle tilastosivulle

4 Työvoimaan kuulumattomat

4.1 Työvoimaan kuulumattomien määrä on kasvanut

Vuonna 2014 työvoimaan kuulumattomia 15–74-vuotiaita oli yhteensä 1 416 000 henkilöä eli 5 000 henkeä enemmän kuin vuonna 2013. Kasvussa kyse on lähinnä siitä, että 65–74-vuotiaiden työvoiman ulkopuolella olevien lukumäärä nousi. Työvoimatutkimuksessa työvoimaan kuulumattomilla tarkoitetaan henkilöitä, jotka tutkimusviikolla eivät olleet työllisiä eivätkä työttömiä.

Työvoimatutkimuksessa kerätään tietoa myös siitä, mitä työvoimaan kuulumattomat itse katsovat pääasialliseksi toiminnakseen. Työvoimaan kuulumattomista valtaosa, noin 60 prosenttia, oli vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeellä tai pitkäaikaisesti sairaita. Vajaa neljännes työvoimaan kuulumattomista oli opiskelijoita tai koululaisia. Työvoimaan kuulumattomista vajaa kymmenesosa ilmoitti olevansa työtön tai lomautettu, vaikka ei täyttänyt työvoimatutkimuksen työttömän kriteereitä. Omia lapsia tai muuta omaista hoitavia oli noin kuusi prosenttia. Tieto pääasiallisesta toiminnasta perustuu vastaajan omaan ilmoitukseen. (Kuvio 19.)

Kuvio 19. Työvoiman ulkopuoliset pääasiallisen toiminnan mukaan vuosina 2009 ja 2014, 15–74–vuotiaat

Kuvio 19. Työvoiman ulkopuoliset pääasiallisen toiminnan mukaan vuosina 2009 ja 2014, 15–74–vuotiaat
Tieto pääasiallisesta toiminnasta perustuu vastaajan omaan ilmoitukseen.

4.2 Piilotyöttömien määrä kasvoi edelleen

Piilotyöttömäksi katsotaan työvoimatutkimuksessa työvoimaan kuulumaton henkilö, joka olisi halunnut työtä ja olisi voinut ottaa työn vastaan kahden viikon kuluessa, mutta ei ollut hakenut työtä edeltävän neljän viikon aikana. Piilotyöttömiä voidaan pitää potentiaalisena lisätyövoimana.

Piilotyöttömien lukumäärän tilastointi aloitettiin vuonna 1997, jolloin 15–74-vuotiaita piilotyöttömiä oli 138 000. Piilotyöttömien määrä oli pienimmillään 77 000 henkeä hyvän työllisyyden aikaan vuonna 2008, minkä jälkeen määrä on vähitellen palannut 1990-luvun lopun tasolle, 138 000 henkeen vuonna 2014. (Kuvio 20.)

Kuvio 20. Piilotyöttömät vuosina 1998–2014, 15–74–vuotiaat

Kuvio 20. Piilotyöttömät vuosina 1998–2014, 15–74–vuotiaat

 

Yleisin syy siihen, etteivät piilotyöttömät olleet hakeneet töitä, oli oletus siitä, että töitä ei ole saatavilla (43 000). Näin uskoi noin joka kolmas piilotyötön. Noin joka kuudennella syynä oli opiskelu (21 000). (Kuvio 21).

Kuvio 21. Piilotyöttömien vuonna 2014 yleisimmin ilmoittamat syyt sille, miksi eivät hakeneet aktiivisesti työtä, vaikka haluaisivat työtä, 15–64–vuotiaat

Kuvio 21. Piilotyöttömien vuonna 2014 yleisimmin ilmoittamat syyt sille, miksi eivät hakeneet aktiivisesti työtä, vaikka haluaisivat työtä, 15–64–vuotiaat

Vuonna 2014 piilotyöttömien määrä oli suurin 55–64-vuotiaiden (39 000) ja 15–24-vuotiaiden (33 000) joukossa. 15–24-vuotiaista piilotyöttömistä noin puolet mainitsi opiskelun syyksi siihen, että ei hakenut työtä. 55–64-vuotiailla yleisin syy oli käsitys, että työtä ei ole saatavilla. Piilotyöttömiä oli myös 65–74-vuotiaiden joukossa (18 000). Heistä noin puolet mainitsi eläkkeellä olemisen syyksi siihen, ettei ollut hakenut työtä, vaikka olisi halunnut työtä.


Lähde: Työvoimatutkimus 2014. Tilastokeskus

Lisätietoja: Hanna Sutela 029 551 2907, Pertti Taskinen 029 551 2690, tyovoimatutkimus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala


Päivitetty 28.4.2015

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Työvoimatutkimus [verkkojulkaisu].
ISSN=1798-7830. työllisyys ja työttömyys 2014, 4 Työvoimaan kuulumattomat . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 29.3.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/tyti/2014/13/tyti_2014_13_2015-04-28_kat_004_fi.html