Suomen yhdyskuntajätteen määrä – 596 kiloa asukasta kohti vuonna 2020 – ei juuri imartele: EU-keskiarvo per asukas oli vain 505 kiloa. Jätteiden vähentämisen ja kierrätyksen edistämisen edellyttämät muutokset vaativat tuekseen avointa faktapohjaista keskustelua ja viime kädessä arjen tekoja meiltä kaikilta.
Metalleja louhitaan kasvavia määriä kehittyvän yhteiskunnan tarpeisiin. Maapallo on kuitenkin rajallinen resurssi ja metallit uusiutumaton luonnonvara. Kotitalouksien metallivarastoissa piilee palanen kiertotalouspotentiaalia.
Tilastoinnilla seurataan kierrätystavoitteiden täyttymistä ja niihin liittyvien politiikkatoimien onnistumista. Yhdyskuntajätteiden kierrätys on kuitenkin paljon muutakin kuin politiikkaa, lainsäädäntöä ja velvoitteita: se on jokaisen henkilökohtainen mahdollisuus vaikuttaa ympäristön tilaan ja tulevaisuuteen.
Älylaitteet ovat yleistyneet kotitalouksissa viime vuosina. Vanhaksi jääneet kierrätyskelpoiset laitteet jäävät kuitenkin laatikkoihin lojumaan yli neljällä viidestä kotitaloudesta.
Kun yhdistetään tilastot jätteistä ja materiaalivirroista tuotantolukuihin, saadaan käsitys kansantalouden materiaaliriippuvuudesta ja ekotehokkuudesta. Kansainvälisessä vertailussa Suomi kuluttaa luonnonvarojaan kovalla kädellä, tuottaen samalla reilusti jätettä asukasta kohden.
Vuoden 2018 tilastotietojen mukaan yhdyskuntajätemäärä on kasvanut merkittävästi, jopa 50 kilogrammaa asukasta kohden. Tämän perusteella emme etene kovinkaan vakuuttavasti kohti kiertotaloutta. Vaikka kaatopaikkasijoitus on käytännössä loppunut kokonaan, tulisi energiahyödyntämisestä siirtyä jätteiden materiaalihyödyntämiseen.
