Suomi pyrkii pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen vuoteen 2030 mennessä sekä saavuttamaan hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä. Tavoitteena on muun muassa nousta maailman kärkimaaksi vety- ja kiertotaloudessa sekä päästöttömissä energiajärjestelmissä.
Tavoitteet ovat osa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa (The European Green Deal), jolla pyritään moderniin, resurssitehokkaaseen ja kilpailukykyiseen talouteen.
Tavoitteiden saavuttamiseksi taloudelliset ohjauskeinot ovat yhä tärkeämpi osa EU-maiden ympäristöpolitiikkaa. Näihin välineisiin kuuluu mm. tukia, veroja, kaupattavia lupia ja verohelpotuksia. Vihreän siirtymän hankkeiden rahoittamisessa ympäristötuilla on olennainen rooli.
Määritelmällisesti ympäristötuki on tulonsiirto, jonka avulla tuetaan ympäristön pilaantumisen estäviä toimia tai luonnonvarojen säästämistä. Ympäristötuiksi lasketaan vain tuet, joiden ensisijaisena tai yhtenä ensisijaisista tavoitteista on ympäristönsuojelu tai luonnonvarojen käytön hallinta. Jos tuen positiiviset vaikutukset ympäristöön ovat vain sivuvaikutuksia, sitä ei lasketa mukaan ympäristötukiin. Tällainen tuki voi olla esimerkiksi joukkoliikenteen tukeminen.
Ympäristötukia on tilastoitu osana ympäristönsuojelumenojen raportointia vuodesta 2014 alkaen, ja ne ovat siten osa Euroopan ympäristötilinpidonasetuksen kehikkoa.
Ympäristötuille on kuitenkin pyritty saamaan oma tilasto, jolla ympäristötukien kehitystä ja kohdentumista voidaan seurata yksityiskohtaisemmin ja laajemmin. Tavoitetta on edistetty Eurostatin rahoittamien pilottitutkimusten avulla. Myös Suomessa toteutettiin pilottitutkimus vuosina 2021–2023.
Euroopan unioni on päässyt tänä keväänä sopuun ympäristötilinpitoasetuksen uudistamisesta ja uusi asetus on määrä julkaista EU:n virallisessa lehdessä vielä myöhemmin tämän vuoden aikana. Tuossa uudistuksessa ympäristötuet lisätään ympäristötilinpidon raportointivaatimuksiin.
Ympäristötukien tilastointikehikko perustuu paljolti jo vuonna 2015 annettuun Eurostatin ohjeistukseen. Päivitetyn ympäristötilinpitoasetuksen mukaan virallinen raportointi alkaa vuonna 2025.
Tilastokeskus aloitti onnistuneen pilotoinnin jälkeen ympäristötuet-tilaston raportoinnin etujunassa jo vuonna 2023.
Ympäristötuet-tilastosta voidaan seurata ympäristöpolitiikan kehityssuuntaa, sillä tilasto kertoo maksettujen ympäristötukien euromäärän ja eri ympäristötavoitteiden painoarvon muutoksesta. Lisäksi tiedot tukevat ympäristöpolitiikan taloudellisten vaikutusten analysointia ja tarjoaa perustan uusien ympäristöpolitiikan ehdotuksien kustannus-hyöty-analyyseille.
Tilaston perusteella voidaan tarkastella myös Suomen toimia ympäristön kuormituksen vähentämiseksi.
Ympäristötukia voidaan verrata ja yhdistää esimerkiksi ympäristöveroihin tai päästödataan, jolloin voidaan arvioida tukipolitiikkojen todellista vaikutusta. Näin saadaan osviittaa esimerkiksi siitä, soveltuvatko verot vai tuet paremmin ympäristötavoitteiden edistämiseen.
Ympäristötuet-tilasto muodostaa yhdessä muiden ympäristötilinpidon tilastojen kanssa kansantalouden tilinpidon ympäristölaajennuksen. Tilastointi ja luokitukset on toteutettu siten, että tilaston lukuja voi vertailla kansantalouden tilinpidon sekä ympäristötilinpidon lukuihin. Koska tiedot pohjautuvat taloustilastoihin, pystymme arvioimaan valtion tukien ympäristöosuutta.
Tukipalkkiot ovat vastikkeettomia maksuja, joiden tavoitteena on vaikuttaa tuotantoon ja hintoihin. Ympäristötukipalkkiot on suunnattu erityisesti tavanomaista puhtaampaan ja luonnonvaroja säästävään tuotantoon.
Ympäristötukipalkkiot ovat pysyneet alle 500 miljoonan euron vuosina 2014–2021 vuotta 2020 lukuun ottamatta. Vuodesta 2018 lähtien ympäristötukipalkkioiden osuus kaikista tukipalkkioista on ollut laskussa. Vuosina 2020 ja 2021 varsinkin koronatuet kasvattivat tukipalkkioiden kokonaismäärää, mikä voi osittain selittää ympäristötukien suhteellisen painoarvon pienenemistä. (Kuvio 1.)
Tukipalkkiot eli tuotanto- tai tuotetuet ovat merkittävin osa ympäristötuen tulonsiirroista. Ympäristötuet sisältävät lisäksi investointien pääomatuet ja muut tulonsiirrot, joilla on ympäristönsuojelullisia tavoitteita.
Tukia myöntävät tahot on eritelty kotimaahan ja ulkomaihin. Kotimaisia tukien maksajien osalta seurataan julkisen sektorin eli valtion tai kuntien maksamia tukia. Suomen osalta ympäristötukia ulkomailta tulee vain Euroopan unionilta. Tukien kohdentumista seurataan kansantalouden sektoreittain ja toimialoittain.
Vuonna 2021 Suomen maksamista ympäristötuista hieman yli puolet, 52 prosenttia, liittyi ympäristönsuojeluun ja loput 48 prosenttia luonnonvarojen käytön hallintaan (kuvio 2). Ympäristötuista 11 prosenttia maksettiin ulkomaille.
Vuosina 2014–2021 suurin osa ympäristötuista on käytetty maaperän ja vesistöjen suojeluun, biologiseen monimuotoisuuteen sekä energiantuotantoon uusiutuvista luonnonvaroista. Euroopan unionin maksamat ympäristötuet koostuivat pääosin maataloustuista.
Ympäristötukia vastaanottavista sektoreista yrityssektorin osuus (45 %) on kasvanut ajan myötä suurimmaksi (kuvio 3). Yritykset vastaanottivat vuonna 2021 ympäristötukia noin 290 miljoonan euron edestä. Merkittävin osa ympäristötuista liittyi uusiutuvan energian tuotantoon.
Myös kotitalouksien vastaanottama euromäärä on kasvanut vähitellen viime vuosina; merkittävin ympäristötuki liittyi maatalouteen.
Suurin osa Suomen toimialoista hyödyntää ympäristötukia. Vuosina 2014–2021 alkutuotanto, energiahuolto ja muut palvelut ovat vastaanottaneet eniten ympäristötukia.
Maatalouden saamat merkittävimmät tuet koostuvat ympäristökorvauksesta ja luonnonmukaisen tuotannon korvauksesta. Ympäristökorvausta maksetaan tiloille korvauksena toimenpiteistä, joilla tähdätään maaperän ja vesistöjen suojeluun sekä luonnon monimuotoisuuden edistämiseen.
Tällaisia toimia voivat olla esimerkiksi ravinnevalumia hillitsevät suojavyöhykkeet. Luomuviljelyssä edellytetään osin samoja maaperän ja vesistöjen suojelua edistäviä toimia, joten myös luonnonmukaisen tuotannon tuki täyttää ympäristötuen määritelmän.
Näitä tukia maksettiin vuonna 2021 noin 300 miljoonaa euroa. Tuista Suomen valtio maksoi 58 prosenttia ja Euroopan unioni loput 42 prosenttia. Nämä tuet muodostavat merkittävän osan kotitalouksien saamista tuista, sillä Suomessa enemmistö tiloista kuuluu kotitaloussektoriin.
Toinen iso tukikokonaisuus muodostuu uusiutuvan energian tuotantotuista. Siinä merkittävin toimenpide on uusiutuvan energian syöttötariffi, jota pääosin maksetaan tuulivoiman tuottajille. Eniten syöttötariffia on maksettu vuonna 2020, jolloin matalan sähkön markkinahinnan vuoksi niitä maksettiin yli 300 miljoonan euron edestä.
Vaikutus näkyy myös ympäristötuet-tilastossa, jonka huippuvuosi on 2020. Viime vuosina uusiutuvan energian tuotantotukea on maksettu tyypillisesti 200–250 miljoonaa euroa. Koska tukea maksetaan vain sähkön markkinahinnan ollessa alhainen, tuen määrä voi vaihdella merkittävästi vuosien välillä.
Energiasektorin saamat tuet eivät rajoitu tuotantotukiin; myös uusiin investointeihin myönnetään tukea. Business Finlandin kautta voi hakea energiatukea, jonka avulla pyritään edistämään uusiutuvan energian käyttöä, vähähiilisyyttä ja energiatehokkuutta.
Energiatukeen on aiemmin käytetty 20–30 miljoonaa euroa vuosittain. EU:n elpymisvälineen ja REPowerEU-ohjelman kautta tuleva rahoitus energiainfrastruktuurin vähähiilisyyteen tähtääville toimille ovat kuitenkin huomattavia ja voivat potentiaalisesti kasvattaa energiatukea sadoilla miljoonilla euroilla, mikäli sopivia investointikohteita ja rahoitushakemuksia syntyy markkinoilla.
Myös asumisen- ja liikenteen vähähiilisiin ratkaisuihin on tarjolla tukea. Sitä myönnetään muun muassa asuinrakennusten öljylämmityksestä luopumiseen ja sähköisten ajoneuvojen hankintaan sekä sähköisen liikenteen infrastruktuurin edistämiseen.
Rakennetun ympäristön ja liikenteen vähähiilisyyden tuet koostuvat useasta pienemmästä tukiohjelmasta ympäristöministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonaloilta. Kumpaakin teemaa tuetaan muutamalla kymmenellä miljoonalla eurolla vuosittain. Ympäristötuet-tilastossa nämä tuet luokitellaan energiavarojen hallintaan sekä ulkoilman- ja ilmastonsuojeluun. Sähköisen liikenteen tukien kasvu näkyy tilastossa nimenomaan ulkoilman- ja ilmastonsuojelun kasvaneissa tukisummassa.
Ulkomaille maksettu ympäristötuki koostuu kokonaisuudessaan kehitysavusta, jonka määrä on vaihdellut noin 35–120 miljoonan euron välillä. Kehitysapukohteista tyypillisesti 10–20 prosenttia täyttää ympäristötuen määritelmän.
Selvästi eniten tukea saavat aurinko- ja tuulivoimahankkeet. Lisäksi kehitysapuna tuetaan luonnon monimuotoisuutta, metsävarojen hallintaa sekä vesi- ja jätevesihuoltoa.
Ympäristötuet-tilasto kuvaa siis varsin laajasti politiikkatoimia, joilla pyritään vaikuttamaan ympäristön tilaan ja siihen kohdistuvaan kuormitukseen. Maatalouden ympäristö - ja luomutuotantokorvaukset sekä teollisuuden uusiutuvan energian tuotantotuet muodostavat suurimman osan ympäristötuista. Muita pienempiä tukia ovat muun muassa vähähiilisyyteen ja energiatehokkuuteen tähtäävät tuet.
Onnistuneen pilotoinnin jälkeen Tilastokeskus aikaistaa ympäristötuet-tilaston julkaisun kevääseen 26.4.2024. Julkaisemme vuoden 2022 ympäristötuet samalla tarkkuudella kuin viime vuonna julkistettu aikasarja. Seuraamme tiiviisti tukijärjestelmien uudistuksia, joten tulevissa julkaisussa tulee näkymään EU:n vihreän siirtymän vaikutus Suomen ympäristötukipolitiikkaan.
Kirjoittajat työskentelevät yliaktuaareina Tilastokeskuksen ympäristötilinpidossa.
Maailman maaperästä kolmanneksen tila on heikentynyt. Sunnuntaina vietettävän kansainvälisen maaperäpäivän toivotaan kannustavan suojelemaan ja parantamaan ehtyneiden maapohjien tilaa.
