Ensiasunnon ostaja on tyypillisesti kaupunkilainen valkokaulustyöntekijä, keskimäärin kolmekymppinen eli pari vuotta vanhempi kuin vielä vuosikymmen aiemmin.
Asuntomarkkinoilla hiljenevää alkuvuonna
Vapaarahoitteisten asuntojen vuokrat ovat nousseet maltillisesti muualla paitsi Turussa. Tilastot kertovat asuntomarkkinoiden kehityksestä myös, että:
- Rakennusluvat ja aloitetut hankkeet ovat vähentyneet koko maassa.
- Vanhojen osakeasuntojen kauppa oli tammi–huhtikuussa viime vuottakin hiljaisempaa. Toukokuussa kauppa piristyi alustavien tietojen perusteella.
- Asuntojen hinnoissa polarisaatio jatkuu, myös pääkaupunkiseudun sisällä.
- Asumiskustannusten nousuvauhti taloyhtiöissä on tasaantunut.
Vanhojen osake-asuntojen hinnoissa polarisaatio jatkuu pääkaupunkiseudun ja kasvukeskusten sekä muun Suomen välillä. Myös pääkaupunkiseudulla erot hintakehityksessä Espoon ja Vantaan sekä Helsingin välillä ovat voimistuneet.
Vanhojen, omalla tontilla sijaitsevien omakotitalojen hinnat taas ovat laskeneet eri puolilla maata.
Viime vuonna vanhojen osakeasuntojen kauppa kävi hieman edellisvuosia huonommin. Alkuvuodesta 2019 kauppoja on tehty vielä hieman viime vuotta vähemmän.
Myönnettyjen rakennuslupien ja aloitettujen rakennushankkeiden kuutiometreinä mitattuna rakentaminen on ollut jo pidempään laskussa koko maan tasolla. Lupakuutioiden määrä on jatkanut laskuaan alkuvuonna.
Vapaarahoitteisten asuntojen vuokrat ovat nousseet maltillisesti viime vuoteen nähden ja pysyneet suhteellisen tasaisina suurimpien kaupunkien välillä. Poikkeuksen muodostaa Turku, jonka viime aikojen vuokrakehitys erottuu muista kaupungeista.
Vapaarahoitteisten asuntojen vuokrat nousseet maltillisesti
Vuoteen 2015 verrattuna vuokrat ovat nousseet lähes kaikkialla, mutta vuokrien nousu on hidastunut viime aikoina eri puolilla maata.
Vuokrien vuosimuutokset ovat pysyneet maltillisina suurimmissa kaupungeissa. Turussa sen sijaan asuntojen vuokrat ovat nousseet selvästi koko maan keskiarvoa nopeammin.
Erityisesti yksiöiden vuokrat ovat Turussa nousseet reippaasti jo useamman vuosineljänneksen ajan.
Alkuvuonna pääkaupunkiseudulla ja muissa suurimmissa kaupungeissa vapaarahoitteisten asuntojen vuokrien nousuvauhti on hieman hiipunut, myös Turussa (kuvio 1).
ARA-vuokra-asuntojen osalta vuokrien kehitys on ollut vertailukaupunkien osalta hajanaisempaa aikaisempina vuosineljänneksinä, mutta erot ovat myös tuetun vuokra-asuntokannan osalta tasoittumassa.
Jälleen Turun vuokrakehitys näyttäytyy poikkeavana mutta toisen suuntaisena kuin vapaarahoitteisissa asunnoissa. ARA-asuntojen kohdalla vuokrien vuosinousu on muualla Suomessa ollut kaksinkertainen Turun vastaavaan verrattuna.
Hinnat erkanevat pääkaupunkiseudulla
Asuntomarkkinoiden polarisaatio jatkuu ja näkyy hintakehityksen eriytymisenä kasvukeskusten ja muun Suomen välillä.
Myös pääkaupunkiseudulla erot hintakehityksessä Espoon ja Vantaan sekä Helsingin välillä ovat voimistuneet.
Pääkaupunkiseudun hintojen nousua pitävät yllä Helsingin kalleimmat alueet. Muilla alueilla hintakehitys on tasoittunut viimeisen vuoden aikana.
Helsingin 3- ja 4- alueilla hinnat ovat nousseet vuoteen 2015 verrattuna 5–6 prosenttia. Espoon kalleimmalla alueella hintojen nousu on taittunut ja on samaa luokkaa Vantaan kalleimman alueen kanssa.
Espoo 3 ja Vantaa 2 taas pysyttelevät vuoteen 2015 verrattuna samalla tasolla.
Viime vuonna vanhojen osakeasuntojen kauppa kävi hieman edellisvuosia huonommin. Alkuvuodesta 2019 kauppoja on tehty vielä hieman viime vuotta vähemmän.
Arvio perustuu Tilastokeskuksen tiedossa oleviin asuntokauppoihin (varainsiirtoveroilmoitukset), sekä Kiinteistönvälitysalan keskusliiton (KVKL) keräämiin tietoihin. Toukokuussa vanhojen asuntojen kauppa kävi viime vuoden toukokuuhun nähden paremmin KVKL:n aineiston perusteella.
Vanhojen osakeasuntojen hinnat jatkoivat alkuvuonna nousuaan Turussa (kuvio 4). Viimeisimpien kuukausitietojen (maalis-toukokuu) mukaan hinnat ovat laskeneet alkuvuoden huipusta ja ovat nyt samalla tasolla kuin vuosi sitten vastaavaan aikaan.
Tampereella hinnat ovat nousseet maltillisesti – vuoteen 2015 verrattuna noin 6 prosenttia. Oulussa hinnat ovat viime vuosina polkeneet paikallaan. Viimeisimpien ennakkotietojen valossa hinnat ovat nousseet viime kuukausina.
Jyväskylässä hinnat ovat laskeneet muutaman prosentin vuodesta 2015. Viimeisen vuoden aikana hintojen lasku Jyväskylässä ei ole kuitenkaan syventynyt, vaan hinnat ovat pysyneet samana.
Vanhojen, omalla tontilla sijaitsevien omakotitalojen hinnat ovat viime aikoina laskeneet sekä pääkaupunkiseudulla että muualla Suomessa.
Hinnat ovat laskeneet vuoteen 2015 verrattuna eniten alle 20 000 asukkaan kaupungeissa. Viime aikoina 60 000–100 000 asukkaan kaupungeissa hinnat ovat kääntyneet nousuun.
Asumiskustannusten nousu taloyhtiöissä on tasaantunut eri puolilla Suomea
Kerrostalo-osakeyhtiöiden hoitokulut ja asuinhuoneistoista perityt hoitovastikkeet kasvoivat eri puolella Suomea 2010-luvun alusta vuosikymmenen puoleenväliin.
Vuodesta 2015 asuinhuoneistojen hoitovastikkeiden nousutahti on tasaantunut hyvin maltilliseksi eri puolella Suomea.
Asuinhuoneistoista perityt hoitovastikkeet ovat pääkaupunkiseudulla ja Etelä-Suomessa vakiintuneet hieman yli 4 euroon (neliömetri/kuukausi) vuodesta 2014.
Länsi-, Itä-, ja Pohjois-Suomessa hoitovastikkeet asuinhuoneistoista ovat olleet 3,5 euron (m2/kk) tuntumassa vuodesta 2014.
Myös kerrostalo-osakeyhtiöiden hoitokulujen kehityksessä on tapahtunut muutos vuosikymmenen puolessavälissä. Vuoden 2015 jälkeen kiinteistöjen hoitokulut laskivat pääkaupunkiseudulla ja Etelä-Suomessa, mutta vuonna 2018 kulut kääntyivät hienoiseen nousuun.
Muualla Suomessa kehitys on tasaisempaa, ja laskua hoitokuluissa on lähivuosina koettu myös Itä-, Länsi- ja Pohjois-Suomessa. Kuilu hoitokuluissa eteläisen Suomen ja muun Suomen välillä on huomattava, noin 1 – 1,50 euroa/m2/kk.
Rakennuslupien määrä jatkaa laskuaan
Myönnettyjen rakennuslupien ja aloitettujen rakennushankkeiden kuutiometreinä mitattu rakentaminen on ollut jo pidempään laskussa koko maan tasolla. Lupakuutioiden määrä on jatkanut laskuaan alkuvuonna.
Vuoden ensimmäisellä neljänneksellä myönnettiin rakennuslupia 11,8 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin. Pitkästä nousukaudesta huolimatta myönnettyjen rakennuslupien kuutiomäärä ei käynyt lähelläkään finanssikriisiä edeltävää tasoa (kuvio 8).
Viime vuoden keväänä alkanut asuinkerrostalorakentamisen rakennuslupakuutioilla mitattu lasku on jatkunut jyrkkänä tämän vuoden puolella.
Asuinrakentamiseen myönnetty kuutiomäärä väheni vuoden ensimmäisellä neljänneksellä 24,2 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna.
Vaikka lupakuutiomäärillä mitattu asuinrakentaminen on ollut jo useamman kuukauden laskussa, niin asuntojen kappalemäärillä mitattuna rakennusluvat ovat edelleen varsin korkealla tasolla.
Myönnettyjen rakennuslupien suuri kappalemäärä mutta vähäisempi kuutiomäärä viittaa siihen, että nykyään rakennetaan pienempiä asuntoja. Kerrostalorakentaminen on syrjäyttänyt erillisten pientalojen rakentamisen lupakuutiomäärässä (kuvio 9).
Kerrostaloasumisen yleistyminen selittää asuntojen pinta-alan pienenemistä vain osittain. Asuinneliöt ovat nimittäin pienentyneet kaikissa kerrostaloasuntojen huonetyypeissä.
Kuvioon 10 on otettu mukaan Suomen kuuden suurimman kaupungin kerrostaloasuntojen kolme suosituinta asuntotyyppiä (yksiöt, kaksiot ja kolmiot).
Kaikkien huoneistotyyppien keskipinta-ala on pienentynyt tällä vuosikymmenellä. Suhteessa eniten ovat pienentyneet yksiöt, mutta myös kaksioiden ja kolmioiden keskimääräiset pinta-alat ovat pienentyneet.
Lue myös Myös yksiöiden rakennusbuumi hiipuu – mitä tilastot kertovat ilmiöstä?
Kirjoittajat työskentelevät yliaktuaareina Tilastokeskuksen yritystilastot -yksikössä. Elina Vuorio toimii tiiminvetäjänä asumisen hinnat -tiimissä. Paavo Kokkonen vastaa rakennus- ja asuntotuotannon tilastojen tuotannosta ja kehittämisestä. Martti Korhonen vastaa vuokratilaston tuotannosta ja kehittämisestä. Heidi Lauttamäki vastaa asunto-osakeyhtiöiden taloustilaston tuotannosta ja kehittämisestä.
Lue samasta aiheesta:
Viime vuosien inflaatio, korkojen nousu ja asuntomarkkinoiden myllerrys ovat koetelleet erilaisia kotitalouksia kovin eri tavoin. Tiukimmilla ovat olleet perheet, joilla on mittava vaihtuvakorkoinen asuntolaina ja huomattavat välttämättömät kulut. Tilastokeskuksen asiantuntijat kurkistavat kolmen esimerkkiperheen elämään.
Asuntomarkkinoiden pohja on saavutettu ja syksyllä alkaa nousu, kertovat kiinteistönvälitystoimistojen ja pankkien esittämät ennusteet. Perustuvatko nämä ennusteet faktatietoon vaiko pikemminkin toiveajatteluun? Tilastokeskuksesta eläköitynyt hinta-asiantuntija Ilkka Lehtinen arvioi blogissaan asuntomarkkinoiden kehitysnäkymiä.
Asuntomarkkinakatsaus kertoo, että asuntojen reaalihinnat ovat laskussa. Vuokrat ovat nousseet selvästi yleistä inflaatiota hitaammin. Kohonnut kustannustaso luo paineita korotuksille jatkossa, joita kuitenkin vuokra-asuntojen runsas tarjonta voi hillitä. Markkinoille valmistuu tänä ja ensi vuonna vielä runsaasti uusia asuntoja, vaikka myönnettyjen rakennuslupien määrä kääntyi jo viime vuonna laskuun. Kiinteistönvälittäjien kautta tehtiin lokakuussa asuntokauppaa vähiten kymmeneen vuoteen.
Osakeasuntojen hintatilastossa on otettu käyttöön uudet alueluokitukset ja keskineliöhinnoissa huomioimme nyt myös tontin omistustiedon. Käyttäjälle vähemmän näkyvä – mutta sitäkin tärkeämpi – menetelmäuudistus parantaa asuntojen hintakuvauksen tarkkuutta ja laatua.
Muista Pohjoismaista ei löydy juuri yhtään aluetta, jossa asuntojen hinnat olisivat 2010-luvulla tai viimeisten kuuden vuoden aikana selkeästi laskeneet. Suomessa poikkeusaikakaan ei ole muuttanut pitkän aikavälin kehityskulkua: suuressa osassa maata hinnat putoavat tai polkevat paikallaan. Erojen taustalla vaikuttavat eittämättä erilaiset alueelliseen elinvoimaan liittyvät tekijät.
Koronapandemia myllersi vuokra-asuntomarkkinan, mutta taustalla on pidempiaikaisiakin trendejä. Vuokralla asuminen yleistyi 2010-luvun aikana, ja vuokra-asuntojen tarjonta kasvoi roimasti.
Vuokratilasto ei kata koko markkinaa, sen päätehtävä on palvella inflaation laskemista. Puutteita on esimerkiksi uusissa vuokrasuhteissa ja sellaisissa yksityisten vuokranantajien vuokra-asunnoissa, joiden vuokralaiset eivät saa asumistukea. Tilastoa kehitetään jatkuvasti.