Esittävän taiteen digi­seuraaminen kasvoi pandemia-aikana marginaali-ilmiöstä kulttuuri­harrastamisen henki­reiäksi. Ilmiö herätti tilastoijatkin. Onko teatterin, tanssin ja elävän musiikin seuraaminen kotisohvilta tullut jäädäkseen, vai näivettyykö ilmiö hengiltä, kun kulttuurista voi taas palata nauttimaan paikan päällä?

Pandemian isku kulttuurialoille näkyy liikevaihdossa, palkkasummissa ja työllisyydessä. Tukia on tullut, muuten valopilkut ovat olleet vähissä.

Sähköinen viestintä ja sosiaalinen media ovat lyhyessä ajassa muuttaneet lasten ja nuorten luovaa kulttuuria syvällisellä tavalla. Kirjoittaminen on menettänyt suosiotaan tällä vuosituhannella, mutta videoita kuvaa yhä useampi. Jako tyttöjen ja poikien harrastuksiin on edelleen selvä.

Suomalaisten musiikkimaku on selvästi moni­puolistunut 2000-luvulla uusien vaikutteiden myötä. Pop­musiikki on 50 vuodessa noussut yhdestä inhotuimmasta kaikkein suosituimmaksi musiikin­lajiksi, eikä taannoista tango-Suomea enää ole. Eri sukupolvilla ja -puolilla on omat suosikkinsa ja inhokkinsa.

Vähintään kolme kertaa vuodessa elokuvissa kävi vajaa kolmannes vapaa-aikatutkimukseen 2017 vastanneista. Elokuvissa käymisen suosio on kasvanut lähes kaikissa ikäryhmissä verrattuna 1990-luvun alkuun. Samanaikaisesti elokuvien katsominen televisiosta on vähentynyt tarjonnan laajenemisesta huolimatta. 

Vapaa-aika on suomalaisille työtäkin tärkeämpää. Vapaa-aika­tutkimus kertoo digitaalisuuden ja verkon tuomista muutoksista mutta myös pysyvistä asioista ihmisten arjessa. Tämä artikkeli aloittaa vapaa-aika­tutkimuksen tulosten julkistamisen. 

Helsingin kaupunginkirjasto sai ensimmäisen oman kirjasto­rakennuksen Rikhardin­kadulle vuonna 1882. Nyt kaupungin­kirjaston toimi­pisteitä on kaikkiaan 46 kirjasto­autot mukaan lukien. Oodi vahvistaa Helsingin keskustan asemaa kirjasto­palvelujen tarjoajana.