Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit
Sivuston näkymät
  • Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.

Voisiko taloudesta keskustella sivistyneesti?

19.11.2013

Kansainvälinen talouspoliittinen keskustelu säästäjien ja elvyttäjien välillä jatkuu kiivaana. Elvyttäjien näkyvin edustaja on nobelisti Paul Krugman, jonka blogikirjoitukset ovat keränneet joukoittain samanmielisiä tykkääjiä. Samalla Krugman on ärsyttänyt monia esiintymistyylillään, jossa eri mieltä olevat leimataan mitään ymmärtämättömiksi typeryksiksi.

Yksi ärsytetyistä on Harvardin yliopiston historian professori Niall Ferguson. Hän on käynyt yksityiskohtaisesti läpi Krugmanin sanomisia viime vuosilta ja löytää paljon ristiriitaisuuksia. Krugman ei ole suinkaan ollut ”right about everything”, kuten hän itse usein mielellään toteaa. Fergusonin mielestä Krugmanin tulisi olla paljon nöyrempi eikä luottaa sokeasti makrotaloudellisiin malleihin, vaan oppia tulisi ottaa myös taloushistoriasta.

Ferguson käsitteli asiaa perusteellisissa kirjoituksissaan Krugtron the Invincible osa 1osa 2 ja osa 3. Krugman vastasi hiljaisuudella.

Nyt myös Harvardin yliopiston vieraileva professori Lorenzo Bini Smaghi on puuttunut asiaan kirjoituksessaan Austerity and stupidity. Pääsanoma on se, että säästöpolitiikka ei ole alhaisen kasvun syy vaan pikemminkin seurausta kriisiä edeltäneestä vähäisestä kasvusta, eivätkä säästöpolitiikan kannattajat välttämättä siis ole typeriä.

Kiinnostavan näkökulman keskusteluun esittää myös ruotsalainen hyvinvointitutkija, Lundin yliopiston kansantaloustieteen professori Andreas Bergh kirjoituksessaan ”Om likheten mellan supply side economics och den konsumtionskritiska vänstern”.

Berghin mukaan on syntynyt mielenkiintoinen rintamajako, jossa toisen puolen muodostavat konservatiivisina pidetyt ei-keynesiläiset taloustieteilijät (ns. tarjonnan taloustieteen edustajat) sekä radikaalit kulutuskriitikot ja toisen rintaman kysynnän kasvattamiseen tähtäävän elvytyksen puolestapuhujat kuten Paul Krugman ja hänen seuraajansa. Tämä liittyy laajemminkin keskusteluun siitä, miten esimerkiksi suomalainen hyvinvointivaltion rahoituspohja perustuu itse asiassa taloudellisten kulutusmahdollisuuksien lisäämiseen ja sen mahdollistamaan talouskasvuun – siihen että ”pyörät pyörivät”.

Niall Ferguson ja useat muut ovat voimakkaasti arvostelleet Krugmanin tapaa käydä keskustelua. Fergusonin mukaan Krugmanin tyyli karkottaa varsinkin nuoria tutkijoita, jotka eivät uskalla nolatuksi tulemisen pelossa käydä keskustelua erehtymättömän ”Krugtronin” kanssa.

Kirjoituksessaan Civilizing the Marketplace of Ideas Ferguson peräänkuuluttaa ”ideoiden vapaita markkinoita”. Kuten kaikki markkinat ne edellyttävät myös säätelyä. Ne eivät voi toimia, ellei sivistyneen keskustelun normeja noudateta.

Ferguson kirjoittaa, että sellaiset Krugmanin vastustajistaan käyttämät sanat kuten torakka, harhainen, typerys, lurjus, valheellinen idiootti ja zombi eivät kuulu asialliseen keskusteluun. Ferguson tosin ironisesti sanoo itse päässeensä aika vähällä. Krugman on käyttänyt hänestä vain nimityksiä teeskentelijä, typerä, inisijä ja trolli.

Keskustelukulttuuriin puuttuu myös Intian keskuspankin johtaja Raghuram Rajan kirjoituksessaan The Paranoid Style in Economics. Hänen mukaansa henkilökohtaisuuksiin menevät ad hominem -argumentit näyttävät olevan  tyypillisiä ”professoritason” talouskeskustelussa.

Malliesimerkkinä Rajan mainitsee Krugmanin hyökkäyksen Carmen Reinhartia ja Kenneth Rogoffia vastaan, kun näiden suurta huomiota herättäneessä tutkimuksessa This time is different paljastui taulukkolaskentavirhe. Laajassa kirjoituksessaan How the Case for Austerity Has Crumbled Krugman syytti tutkijoita tietoisesta pimittämisestä. Rajan pitää sitä kohtuuttomana syytöksenä, jonka myös Reinhart ja Rogoff itse voimakkaasti torjuivat.

Rajan sanoo kuitenkin myös ymmärtävänsä Krugmania, joka on itse joutunut esimerkiksi Teekutsu-liikkeen edustajien kohtuuttomien hyökkäyksien kohteeksi ja vastaa nyt samalla mitalla. Eri näkökohtia punnitsemaan pyrkivälle keskustelulle tyyli on kuitenkin tehnyt suurta haittaa. Nyt keskustelussa päätavoitteena näyttää olevan toisen motiivien kyseenalaistaminen eikä dialogin käyminen ja lukevan yleisön tietämyksen lisääminen. Samanlaisia piirteitä voi nähdä kotimaisessa Himas-keskustelussa.

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.
tk-icons