Taiteen parissa työskenteleville on arkipäivää työskennellä freelancerina, osa-aikaisesti, apurahan varassa, useammassa työssä ja erilaisissa peräkkäisissä työsuhteissa. Vaikka epätyypilliset työn muodot tuovat vapautta ja joustavuutta, ne tarkoittavat usein myös epävarmempaa toimeentuloa sekä kamppailua sosiaali- ja työttömyysturvajärjestelmän kanssa.
- Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.
Riittävätkö rahat? – arviointi vaatii kulutustutkimusta
Suomessa ja Ruotsissa käynnistettiin tänä vuonna haastattelututkimukset, joilla kerätään tietoja kotitalouksien kulutusmenoista, tuloista ja palveluiden käytöstä.
Ruotsin tilastovirasto on ilmoittanut, että se on keskeyttänyt tiedonkeruun alhaisen vastausosuuden vuoksi. Suomessa tilanne on parempi, vaikka myös meillä vastauskato on kasvanut vuosi vuodelta.
Vielä vuonna 2012 Suomen ja Ruotsin vastausosuudet olivat samoissa lukemissa, noin 40 prosenttia. Suomen tämän kertainen tulos näyttää nousevan lähelle 50 prosenttia, mutta Ruotsin keskeyttäessä tiedonkeruunsa vastausosuus oli alle 20 prosenttia.
Vastauskato on ongelmallinen, koska se vinouttaa tuloksia ja vähentää niiden tarkkuutta. Tutkimukseen jättävät vastaamatta Ruotsissa, Suomessa ja myös muissa maissa useimmiten juuri ne kotitaloudet - nuoret, työttömät, yksin asuvat, pienituloiset, joiden tiedot olisivat tarpeellisia myös heidän itsensä kannalta.
Vuoden 2012 tutkimuksessa Ruotsissa nuorimpien kotitalouksien katoprosentti oli yli 70. Kato oli suuri myös pienten ja monilapsisten sekä ulkomaalaistaustaisten kotitalouksien keskuudessa.
Suomessa kulutustutkimukseen vastattiin vähiten kaupungeissa, etenkin pääkaupunkiseudulla. Yksin asuvat, nuoret, yksinhuoltajat, vähän kouluttautuneet ja pienituloisimmat jättivät yleisimmin vastaamatta.
Suuren kadon tuloksia heikentävä vaikutus on valitettavaa, koska väestöryhmittäiset kulutustiedot ovat tärkeitä määritettäessä sosiaaliturvan tasoa ‒ esimerkiksi lapsilisän tai toimeentulotuen suuruutta ‒ ja arvioitaessa sen riittävyyttä sekä Ruotsissa että Suomessa.
Kulutustietoja käytetään elinkustannusten muutoksia mittaavan indeksin painorakenteiden laskennassa.
Elinkustannusindeksi on puolestaan pohjana, kun laaditaan kansaneläkeindeksi. Suuri osa Kelan maksamista tuista kuten lapsilisät, kansaneläke, takuueläke, vammaistuet, työttömyysturvan peruspäiväraha, lastenhoidon tuki, sairausvakuutuksen vähimmäispäiväraha on sidottu indeksin muutoksiin.
Tilastotietoja tarvitaan myös arvioimaan sosiaaliturvan tason riittävyyttä suhteessa vallitsevaan hintatasoon tai erilaisiin viitebudjetteihin.
Ruotsissa valtioneuvoston kanslia seuraa erilaisten kotitalouksien kulutusmuutoksia ja tutkii erityisesti heikossa asemassa olevien tilannetta. Sikäläinen kuluttajavirasto päivittää laskelmat kohtuullisista elinkustannuksista. Seuranta lisää mahdollisuuksia aikaiseen reagointiin ja tarvittaville toimenpiteille.
Suomen perustuslaki takaa, että jokaisella on oikeus perusturvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella.
SATA-komitea linjasi, että perusturvan tulee mahdollistaa elintaso, joka ei poikkea liiaksi väestön keskimääräisestä elintasosta.Tämän arviointiin tarvitaan tilastotietoja.
Suomessa kansaneläkeindeksistä annetun lain mukaisesti sosiaali- ja terveysministeriön on joka neljäs vuosi teetettävä perusturvan riittävyyden arviointi, jossa riittävyyttä arvioidaan suhteessa hintojen ja keskipalkkojen muutoksiin sekä viitebudjetteihin.
Viitebudjetit ovat Kuluttajatutkimuskeskuksen erilaisille kotitalouksille laatimia kohtuullisen minimin budjetteja. Ne kertovat konkreettisesti, mitä eläminen Suomessa maksaa eri-ikäisille yksin tai kaksin asuville, lapsiperheille, yksinhuoltajaperheille.
Viimeksi terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttaman arvion mukaan perusturvan varassa olevien tulotaso ei riittänyt kattamaan viitebudjetin mukaista kohtuullista minimikulutusta eläkkeensaajia lukuun ottamatta.
Milloin ero on kasvanut liian suureksi suhteessa keskimääräiseen elintasoon tai viitebudjetteihin, on poliittinen päätös, mutta tätä eroa voidaan seurata ainoastaan tilastotietojen avulla. Tämän selvittäminen edellyttää, että erilaiset kotitaloudet vastaavat tilastotutkimuksiin.
Lue samasta aiheesta:
Eurostat on julkaissut tulojen jakautumisesta hieman pidempää aikasarjaa vuosilta 2016–2019 aiempien, vuotta 2015 koskeneiden kokeellisten mikro- ja makrotietoja yhdistävien lukujen jatkoksi. Tilastokeskus kokeilee monin tavoin haasteellisten laskelmien laatimista Suomen osalta syksyllä 2022.
Lapsiperheiden ja ilman lapsia asuvien pariskuntien kulutusmenojen rakenne on yllättävän samankaltainen ja painottuu asumiseen, energiaan, liikkumiseen ja elintarvikkeisiin. Kulutuksen luonne kuitenkin vaihtelee perheen taloudellisen tilanteen ja olosuhteiden mukaan: välttämättömyydet korostuvat pienituloisilla ja liikkumavara muun kulutuksen suhteen jää pieneksi. Kaikkia lapsiperheitä yhdistää uuden viestintätekniikan verraten nopea omaksuminen.
Juuri julkaistuihin kokeellisiin tilastoihin tulojen ja kulutuksen jakautumisesta tuloviidenneksittäin EU-maissa on syytä suhtautua ainakin Suomen osalta kriittisesti, kirjoittavat Tilastokeskuksen asiantuntijat.
Yksinyrittäjät ovat joutuneet koronakriisin riepottelemiksi hyvin erilaisista taloudellisista tilanteista käsin. Suurin osa on huomattavan pienituloisia, kertoo Tilastokeskuksen Yrittäjät Suomessa 2017 -tutkimus.
Miehet käyttävät rahaa ruokaan sekä kokonaisuudessaan että ulkona syömiseen ja eineksiin selvästi enemmän kuin naiset. Ravintola-aterioihin kului yksin asuvilla miehillä keskimäärin 28 euroa kuukaudessa vuonna 2016. Naisilla vastaava summa oli 18 euroa.
Tuloluokka on yhteydessä sairauskuluvakuutuksen hankintaan. Alimmassa tuloluokassa vakuutus on 8 prosentilla kotitalouksista, ylimmässä 30 prosentilla. Rahallisesti vakuutus kannatti parhaiten ylimmässä tuloluokassa ja huonoiten lapsiperheille.
Vuonna 1966 elintarvikkeet, asuminen ja liikenne söivät kotitalouksien kulutusmenoista 73 prosenttia. Viidenkymmenen vuoden jälkeen niiden osuus oli yhä 68 prosenttia. Liikkumavara muihin kulutuskohteisiin on jäänyt pieneksi.