Tämä on arkistosisältöä, jota ei enää päivitetä.

Siirry ajantasaiselle tilastosivulle

1. Asuntokuntien käytettävissä oleva rahatulo keskimäärin 41 060 euroa

Talouden elpyminen näkyy palkkatulojen lisääntymisenä

Selvästi merkittävin päätuloerä asuntokunnille ovat palkkatulot , joiden osuus asuntokuntien kokonaistuloista (bruttotulot) on nykyisin 60 prosentin luokkaa. Palkkatuloja asuntokunnat saivat vuonna 2018 keskimäärin 32 460 euron edestä, mikä on reaalisesti 2,1 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin.

Yrittäjätulojen osuus bruttotulosta on nykyisin runsaat 4 prosenttia. Keskimääräinen yrittäjätulo asuntokuntaa kohden oli 2 300 euroa, mikä on reaalisesti 4,6 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Yrittäjätulojen alaeristä yrittäjätulot metsätaloudesta kasvoivat vuonna 2018 edellisvuodesta runsaan kolmanneksen, mutta yrittäjätulot elinkeinon harjoittamisesta ja maataloudesta alenivat noin prosentin verran.

Omaisuustulojen osuus asuntokuntien kokonaistulosta on nykyisin lähes 9 prosenttia. Omaisuustuloja asuntokunnat saivat vuonna 2018 keskimäärin 4 640 euron edestä, mikä on 4 prosenttia enemmän kuin vuonna 2017. Omaisuustuloista eniten kasvoivat myyntivoitot, joita asuntokunnat saivat lähes 7 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Osinkotuloissa vastaava kasvu oli 2,5 prosenttia ja vuokratuloissa lähes puolitoista prosenttia.

Tuotannontekijätulot muodostuvat palkka-, yrittäjä- ja omaisuustuloista. Joissakin yhteyksissä tuotannontekijätuloista on käytetty myös nimitystä markkinatulot . Tuotannontekijätulojen osuus asuntokuntien kaikista tuloista oli vuonna 2018 runsaat 72 prosenttia, missä on kasvua edellisvuoteen lähes prosenttiyksikön verran. Tuotannontekijätuloja asuntokunnat saivat keskimäärin 39 400 euron edestä, mikä on 2,5 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin.

Saatujen tulonsiirtojen bruttotulo-osuus oli 27,7 prosenttia, mikä on vajaan prosenttiyksikön vähemmän kuin vuonna 2017. Saatuja tulonsiirtoja asuntokunnat saivat vuonna 2018 keskimäärin 15 120 euron edestä, missä vähennystä edellisvuoteen verrattuna on 1,5 prosenttia. Saatujen tulonsiirtojen merkittävin alaerä on vanhuuden turvaan liittyvät etuudet , joiden osuus saaduista tulonsiirroista on nykyisin jo yli 60 prosenttia. Vanhuuteen liittyviä sosiaaliturvaetuuksia (ml. vanhuuseläkkeet) asuntokunnat saivat vuonna 2018 runsaan prosentin enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Sairauksiin liittyvät etuudet kasvoivat samalla ajanjaksolla puolitoista prosenttia.

Talouden elpyminen näkyy työttömyysturvaetuuksien määrän pienentymisenä, vuonna 2018 asuntokunnat saivat niitä runsaat 14 prosenttia vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Saatuihin tulonsiirtoihin kuuluvista alaeristä vähenivät myös opintoetuudet (-7,7 %), lapsiperheiden tuet ja etuudet (-3,6 %), toimintarajoittuneisuuteen (kuten työkyvyttömyys- ja vammaisetuudet) liittyvät etuudet (-2,5 %) sekä leskien ja orpojen etuudet (-2,5 %).

Bruttotulot muodostuvat palkka-, yrittäjä- ja omaisuustuloista sekä saaduista tulonsiirroista, eikä niistä ole vähennetty tuloveroja eikä pakollisia veronluonteisia maksuja. Bruttotuloja asuntokunnat saivat vuonna 2018 keskimäärin 54 520 euron edestä. Reaalisesti tämä oli 1,4 prosenttia enemmän kuin vuonna 2017.

Veroja ja veronluonteisia maksuja asuntokunnat maksoivat vuonna 2018 keskimäärin 13 470 euron verran, mikä oli reaalisesti 1,8 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Pakollisten verojen ja veronluonteisten maksujen bruttotulo-osuus oli viime vuonna 24,7 prosenttia, mikä on prosentin kymmenyksen enemmän kuin vuotta aikaisemmin.

Kun bruttotuloista vähennetään tuloista maksetut verot ja veronluonteiset maksut, saadaan tulonjakotilaston päätulokäsite käytettävissä olevat rahatulot . Ne olivat vuonna 2018 keskimäärin 41 060 euroa asuntokuntaa kohden, mikä oli reaalisesti 1,2 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin 1) .

Taulukko 1. Asuntokuntien tulot, reaalimuutokset ja niiden vaikutus käytettävissä olevien rahatulojen muutokseen vuonna 2018. Tulot keskimäärin asuntokuntaa kohden, euroa vuodessa

Tulolaji Keskimäärin/asuntokunta vuonna 2018, € Reaalinen vuosimuutos 2018, % Kasvukontribuutio käytettävissä olevan rahatulon muutokseen, % -yksikköä
1. PALKKATULOT 32 455 2,1 1,7
2. YRITTÄJÄTULOT YHTEENSÄ 2 302 4,6 0,2
2.1. Yrittäjätulot maataloudesta 315 -0,9 0,0
2.2. Yrittäjätulot metsätaloudesta 442 35,6 0,3
2.3. Yrittäjätulot elinkeinotoiminnasta 1 152 -1,3 0,0
2.4. Yrittäjätulot muusta yrittäjätoiminnasta 393 1,0 0,0
3. OMAISUUSTULOT YHTEENSÄ 4 644 4,0 0,4
3.1. Osinkotulot 1 849 2,5 0,1
3.2. Vuokratulot 620 1,3 0,0
3.3. Myyntivoitot 1 408 6,7 0,2
3.4. Muut omaisuustulot 767 4,8 0,1
4. TUOTANNONTEKIJÄTULOT 39 400 2,5 2,4
5. SAADUT TULONSIIRROT YHTEENSÄ 15 122 -1,5 -0,6
5.1. Sairausajan toimeentuloturva 208 1,5 0,0
5.2. Toimintarajoittuneisuuteen liittyvät tuet 1 305 -2,5 -0,1
5.3. Vanhuuden turva 9 305 1,2 0,3
5.4. Lesken ja muiden omaisten tuet 578 -2,5 0,0
5.5. Lapsiperheiden etuudet 955 -3,6 -0,1
5.6. Työttömyysturva 1 466 -14,3 -0,6
5.7. Asumisen tuet 723 3,4 0,1
5.8. Opintoetuudet 229 -7,7 0,0
5.9. Muu toimeentuloturva 313 –4,9 0,0
6. BRUTTOTULOT 54 522 1,4 1,8
7. MAKSETUT TULONSIIRROT YHTEENSÄ 13 469 1,8 –0,6
8. KÄYTETTÄVISSÄ OLEVAT RAHATULOT 41 055 1,2 1,2

Kotitalouksien yrittäjätulot edelleen alamaissa

Asuntokuntien tulokehitys kääntyi pitkään kestäneen suotuisan kasvu-uran jälkeen laskuun maailmanlaajuisen taantuman seurauksena runsas vuosikymmen sitten. Kuviossa 1 on kuvattu sitä, millainen asuntokuntien päätuloerien keskiarvon reaalikehitys on ollut tuosta huippuajankohdasta (2007) nykypäivään, eli vuoteen 2018.

Kuviosta voi havaita, että markkinatuloista etenkin yrittäjätulojen reaalitaso on pysytellyt jo kymmenen vuotta selvästi matalammalla tasolla kuin millä se oli vuonna 2007. Yrittäjätulojen keskiarvo oli vielä vuonna 2018 reaalisesti noin neljänneksen matalampi kuin mitä se oli vuonna 2007. Yrittäjätulojen vaisua kehitystä selittää Suomen taloudessa pitkään jatkunut heikon talouskasvun aikakausi.

Sen sijaan omaisuustulot ovat vähitellen tavoittamassa saman reaalitason, jolla ne olivat edellisen nousukauden lopulla, eli vuonna 2007.

Kuvio 1. Asuntokuntien tulojen reaalikehitys vuosina 2007–2018, vuosi 2007=100. Tulo asuntokuntaa kohden, keskiarvo

Kuvio 1. Asuntokuntien tulojen reaalikehitys vuosina 2007–2018, vuosi 2007=100. Tulo asuntokuntaa kohden, keskiarvo
Lähde: Tulonjakotilaston kokonaisaineisto

Merkittävimmän päätuloerän eli palkkatulojen taso pysyi tarkasteluperiodin (vuodet 2007–2018) alussa pitkään vakaana, kunnes heikon taloustilanteen pitkittyessä asuntokuntien saamien palkkatulojen reaalitaso kääntyi 2010-luvun vaihteen jälkeen laskuun. Vuosikymmenen puolivälin tienoilla palkkatulot kääntyivät kuitenkin uudelleen kasvu-uralle, mutta vasta vuonna 2018 niiden reaalitaso ylitti vuoden 2007 tason.

Palkkatulojen heikkoa reaalikehitystä tarkasteluperiodin aikana selittää maan yleinen heikohko taloustilanne (ml. työttömyyden kasvu), mutta myös väestörakenteissa tapahtuneet muutokset (kuten suurten ikäluokkien eläköityminen) ja väestön ikääntyminen on todennäköisesti heikentänyt viime vuosina asuntokuntien palkkatulokehitystä.

Saadut tulonsiirrot onkin ainoa päätuloerä, joka on tarkastelujakson aikana selvästi kasvanut. Kasvua kesti 2010-luvun puoliväliin, jonka jälkeen niiden määrä alkoi reaalisesti maan talouden elpymisen myötä alenemaan. Mutta vielä vuonna 2018 asuntokuntien saamien tulonsiirtojen keskiarvo ylitti vuoden 2007 tason reaalisesti lähes 25 prosentilla. Merkittävä syy saatujen tulonsiirtojen kasvuun löytyy väestörakenteen muutoksesta ja eläkeläisten määrän kasvusta. Tämä ilmenee muun muassa vanhuudenturvaetuuksissa (kuten vanhuuseläkkeet), joita asuntokunnat saivat vuonna 2018 reaalisesti 50 prosenttia enemmän kuin vuonna 2007.

Kuvion 1 perusteella voi päätellä, että suomalaistalouksien kohtuullinen tulokehitys pitkään jatkuneen heikon talouskasvun aikana johtui pääasiassa saaduista tulonsiirroista. Jotta tulevaisuudessa päästään viime vuosia oleellisesti parempiin reaalitulojen kasvulukemiin, vaaditaan myös markkinatuloilta aikaisempaa selvästi parempaa reaalikehitystä. Tällaisesta jo olikin viitteitä palkkatulojen kohdalla vuonna 2018, mutta kotitalouksien tulokehityksen kannalta olisi suotavaa, että tulevaisuudessa palkkojen lisäksi myös yrittäjätulojen kasvuvauhti nopeutuisi viime vuosista.


1) Asuntokuntien kokoerot huomioivan ekvivalentin käytettävissä olevan rahatulon keskiarvo kasvoi edellä kuvattua kulutusyksikköskaalamatonta tuloa jonkin verran enemmän, eli 1,6 prosenttia (ks. julkistuksen kuvio 2).

Lähde: Tulonjakotilasto, Tilastokeskus

Lisätietoja: Pekka Ruotsalainen 029 551 2610, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma


Päivitetty 11.03.2020

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. Tulokehitys alueittain 2018, 1. Asuntokuntien käytettävissä oleva rahatulo keskimäärin 41 060 euroa . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 16.8.2022].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjt/2018/02/tjt_2018_02_2020-03-11_kat_001_fi.html