Tämä sivu on arkistoitu.

5.4.2022 jälkeen julkaistut tiedot löydät uudistetulta sivustolta.

Siirry uudelle tilastosivulle

1. Asuntokuntien käytettävissä olevat rahatulot keskimäärin 41 690 euroa vuonna 2019

Palkkatulot kotitalouksien merkittävin tuloerä

Palkkatulot ovat väestölle merkittävin tuloerä, ne kattavat asuntokuntien kokonaistulosta (bruttotulot) noin 60 prosenttia. Palkkatuloja asuntokunnat saivat vuonna 2019 keskimäärin 33 290 euron edestä, missä kasvua edellisvuodesta reaalisesti 1,5 prosenttia.

Yrittäjätulojen osuus bruttotulosta on nykyisin runsaat 4 prosenttia. Keskimääräinen yrittäjätulo asuntokuntaa kohden oli 2 260 euroa, mikä on reaalisesti 2,7 prosenttia vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Yrittäjätulojen alaeristä yrittäjätulot metsätaloudesta vähenivät vuodesta 2018 vajaat 6 prosenttia, maatalouden yrittäjätuloissa vähennystä oli 3 prosenttia. Elinkeinotoiminnan yrittäjätulot sen sijaan kasvoivat hiukan, vajaan prosentin.

Omaisuustulojen osuus asuntokuntien kokonaistulosta on kasvanut viime vuosina selvästi, nykyisin niiden osuus kokonaistuloista on keskimäärin jo lähes kymmenys. Omaisuustuloja asuntokunnat saivat vuonna 2019 keskimäärin 4 630 euron edestä, mikä on runsaan prosentin vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Omaisuustuloista myyntivoittojen määrä väheni selvästi, niitä asuntokunnat saivat viime vuonna 17 prosenttia vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Osinkotulojen määrä sen sijaan kasvoi selvästi, lähes 9 prosenttia. Vuokratulot kasvoivat reaalisesti 3 prosenttia.

Tuotannontekijätulot koostuvat palkka-, yrittäjä- ja omaisuustuloista. Tuotannontekijätulojen osuus asuntokuntien kaikista tuloista oli vuonna 2019 lähes 73 prosenttia, missä on kasvua edellisvuoteen pari prosentin kymmenystä. Keskimäärin tuotannontekijätulot asuntokuntaa kohden oli viime vuonna 40 190 euroa, mikä on noin prosentin enemmän kuin vuotta aikaisemmin.

Saatujen tulonsiirtojen bruttotulo-osuus oli 27,5 prosenttia, mikä on pari kymmenystä vähemmän kuin vuonna 2018. Saatuja tulonsiirtoja asuntokunnat saivat vuonna 2019 keskimäärin 15 200 euron edestä, missä vähennystä edellisvuoteen verrattuna on puoli prosenttia. Saatujen tulonsiirtojen merkittävin alaerä on vanhuuden turvaan liittyvät etuudet, joiden osuus saaduista tulonsiirroista on nykyisin jo selvästi yli 60 prosenttia. Vanhuuteen liittyviä sosiaaliturvaetuuksia (ml. vanhuuseläkkeet) asuntokunnat saivat viime vuonna 1,5 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin.

Työttömyysturvaetuuksien määrä on talouden elpymisen myötä kääntynyt viime vuosina laskuun, viime vuonna asuntokunnat saivat niitä keskimäärin 9 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2018. Vähennystä oli viime vuonna myös lapsiperheiden etuuksissa (-4,3 %), toimintarajoittuneisuuteen (kuten työkyvyttömyys- ja vammaisetuudet) liittyvissä etuuksissa (-1,2 %) sekä lesken ja orvon etuuksissa (-1,4 %). Viimesijainen toimeentuloturvaetuus toimeentulotuki sisältyy ryhmään Muu toimeentuloturva , määrä aleni vuonna 2019 reaalisesti keskimäärin runsaat 4 prosenttia.

Bruttotulot muodostuvat palkka-, yrittäjä- ja omaisuustuloista sekä saaduista tulonsiirroista, eikä niistä ole vähennetty tuloveroja eikä pakollisia veronluonteisia maksuja. Bruttotuloja asuntokunnat saivat vuonna 2019 keskimäärin 55 390 euron edestä. Reaalisesti tämä on puoli prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin.

Veroja ja veronluonteisia maksuja asuntokunnat maksoivat vuonna 2019 keskimäärin 13 700 euron verran, mikä oli reaalisesti 0,7 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Pakollisten verojen ja veronluonteisten maksujen bruttotulo-osuus oli viime vuonna 24,7 prosenttia, mikä on sama kuin vuotta aikaisemmin.

Kun bruttotuloista vähennetään tuloista maksetut verot ja veronluonteiset maksut, saadaan tulonjakotilaston päätulokäsite käytettävissä olevat rahatulot. Ne olivat vuonna 2019 keskimäärin 41 690 euroa asuntokuntaa kohden, mikä oli reaalisesti 0,5 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. 1)

Taulukko 1. Asuntokuntien tulot, reaalimuutokset ja niiden vaikutus käytettävissä olevien rahatulojen muutokseen vuonna 2019. Tulot keskimäärin asuntokuntaa kohden, euroa vuodessa

Tulolaji Keskimäärin/asuntokunta vuonna 2019, € Reaalinen vuosimuutos 2019, % Kasvukontribuutio käytettävissä olevan rahatulon muutokseen, % -yksikköä
1. PALKKATULOT 33 290 1,5 1,2
2. YRITTÄJÄTULOT YHTEENSÄ 2 263 -2,7 -0,2
2.1. Yrittäjätulot maataloudesta 308 -3,1 0,0
2.2. Yrittäjätulot metsätaloudesta 421 -5,6 -0,1
2.3. Yrittäjätulot elinkeinotoiminnasta 1 171 0,6 0,0
2.4. Yrittäjätulot muusta yrittäjätoiminnasta 362 -9,0 -0,1
3. OMAISUUSTULOT YHTEENSÄ 4 633 -1,2 -0,1
3.1. Osinkotulot 2 027 8,5 0,4
3.2. Vuokratulot 645 3,0 0,0
3.3. Myyntivoitot 1 176 -17,3 -0,6
3.4. Muut omaisuustulot 786 1,6 0,0
4. TUOTANNONTEKIJÄTULOT 40 186 1,0 0,9
5. SAADUT TULONSIIRROT YHTEENSÄ 15 201 -0,5 -0,2
5.1. Sairausajan toimeentuloturva 211 0,5 0,0
5.2. Toimintarajoittuneisuuteen liittyvät tuet 1 303 -1,2 0,0
5.3. Vanhuuden turva 9 544 1,5 0,3
5.4. Lesken ja muiden omaisten tuet 576 -1,4 0,0
5.5. Lapsiperheiden etuudet 962 -4,3 -0,1
5.6. Työttömyysturva 1 346 -9,1 -0,3
5.7. Asumisen tuet 723 -1,1 0,0
5.8. Opintoetuudet 233 0,4 0,0
5.9. Muu toimeentuloturva 303 -4,1 0,0
6. BRUTTOTULOT 55 388 0,6 0,7
7. MAKSETUT TULONSIIRROT YHTEENSÄ 13 704 0,7 –0,2
8. KÄYTETTÄVISSÄ OLEVAT RAHATULOT 41 686 0,5 0,5

Kotitalouksien saamat yrittäjätulot edelleen alamaissa

Maailmanlaajuisen taantuman seurauksena asuntokuntien tulot kääntyivät pitkään kestäneen suotuisan kasvukauden jälkeen laskuun 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla. Kuviossa 1 on kuvattu asuntokuntien päätuloerien keskiarvon reaalikehitystä runsaan vuosikymmenen takaisesta talouskasvun huippuvuodesta (vuosi 2007) nykypäivään, eli vuoteen 2019. Kuviosta hyvin ilmenee, että markkinatuloista etenkin yrittäjätulojen reaalitaso on pysytellyt jo toistakymmentä vuotta selvästi matalammalla tasolla kuin millä se oli vuonna 2007.

Yrittäjätulojen keskiarvo oli vuonna 2019 reaalisesti vielä noin neljänneksen matalampi verrattuna siihen millä se oli pitkän talouskasvun jäljiltä vuonna 2007. Tämän jälkeistä yrittäjätulojen vaisua kehitystä selittää pitkään jatkunut heikon talouskasvun aikakausi, eikä viime vuosien parempi talouskehitys ei ole vielä pystynyt yritystulojen tasoa nostamaan lähellekään vuoden 2007 tasoa.

Omaisuustulojen kohdalla tilanne on toinen, niiden reaalitaso on viime vuosina saavuttanut lamaa edeltävän tason. Osittain tässä saattaa kuitenkin olla kysymys siitä, että yritysten tuloksesta on viime vuosina aikaisempiin vuosiin verrattuna suurempi osa nostettu omaisuustulojen muodossa, mikä selittäisi edellä kuvattua perinteisten yritystulojen määrään kehityksen vaisuutta.

Kuvio 1. Asuntokuntien tulojen reaalikehitys vuosina 2007–2019, vuosi 2007=100. Tulo asuntokuntaa kohden, keskiarvo

Kuvio 1. Asuntokuntien tulojen reaalikehitys vuosina 2007–2019, vuosi 2007=100. Tulo asuntokuntaa kohden, keskiarvo
Lähde: Tulonjakotilaston kokonaisaineisto

Merkittävimmän päätuloerän eli palkkatulojen taso on pysynyt koko tarkasteluperiodin melko vakaana. Vuosikymmenen puolivälin tienoilla palkkatulot kääntyivät kuitenkin uudelleen kasvu-uralle, mutta vasta vuonna 2018 niiden reaalitaso ylitti vuoden 2007 tason.

Palkkatulojen heikkoa reaalikehitystä tarkasteluperiodin aikana selittää maan yleinen heikohko taloustilanne (ml. työttömyyden kasvu), mutta myös väestörakenteissa tapahtuneet muutokset (kuten suurten ikäluokkien eläköityminen) ja väestön ikääntyminen on todennäköisesti heikentänyt asuntokuntien keskimääräistä palkkatulokehitystä viime vuosina.

Saadut tulonsiirrot on ainoa päätuloerä, joka on tarkastelujakson aikana selvästi kasvanut. Tulonjakotilaston määritysten mukaan ansioeläkkeet sisältyvät saatuihin tulonsiirtoihin. Saatujen tulonsiirtojen kasvua kesti 2010-luvun puoliväliin, jonka jälkeen niiden määrä alkoi talouden elpymisen myötä reaalisesti alenemaan. Mutta vielä vuonna 2019 asuntokuntien saamien tulonsiirtojen keskiarvo ylitti vuoden 2007 tason reaalisesti lähes 25 prosentilla.

Merkittävin tekijä saatujen tulonsiirtojen kasvun taustalta löytynee väestörakenteen muutoksesta ja eläkeläisten määrän kasvusta. Tämä ilmenee muun muassa vanhuudenturvan liittyvissä etuuksissa (kuten vanhuuseläkkeet), joita asuntokunnat saivat vuonna 2019 reaalisesti 50 prosenttia enemmän kuin vuonna 2007.

Kuvion 1 perusteella voi päätellä, että suomalaistalouksien kohtuullisen tulokehityksen pitkään jatkuneen heikon talouskasvun aikana on taannut saadut tulonsiirrot. Mutta jos tulevaisuudessa halutaan päästä viime vuosia oleellisesti parempiin reaalitulojen kasvulukemiin, vaaditaan siihen myös markkinatuloilta (etenkin palkka- ja yrittäjätuloilta) aikaisempaa selvästi parempaa reaalikehitystä. Tällaisesta onkin jo ollut viitteitä palkkatulojen kohdalla, mutta kotitalouksien tulokehityksen kannalta olisi suotavaa, että palkkojen lisäksi myös yrittäjätulot saataisiin nopeampaan kasvuun tulevaisuudessa.


1) Asuntokuntien kokoerot huomioivan ekvivalentin käytettävissä olevan rahatulon keskiarvo kasvoi edellä kuvattua kulutusyksikköskaalamatonta tuloa jonkin verran enemmän, eli 1,3 prosenttia (ks. julkistuksen kuvio 2).

Lähde: Tulonjakotilasto 2019, Tilastokeskus

Lisätietoja: Pekka Ruotsalainen 029 551 2610, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava osastopäällikkö: Hannele Orjala


Päivitetty 17.12.20

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. pienituloisuus 2019, 1. Asuntokuntien käytettävissä olevat rahatulot keskimäärin 41 690 euroa vuonna 2019 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 20.4.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/tjt/2019/02/tjt_2019_02_2020-12-17_kat_001_fi.html