Erityisen korkean inflaation maissa hintataso on alkuvuonna oletettavasti noussut muihin Euroopan maihin verrattuna. Ennusteiden mukaan ruoan kallistuminen jatkuu. Sen seurauksena eri maiden hinnannousujen voi olettaa lopulta olevan samaa luokkaa. Maiden välisiin suhteellisiin hintatasoindekseihin tuskin on siis odotettavissa merkittäviä eroja.

- Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.
Hyvästit halpuutukselle – ruoka on nyt inflaation veturi pitkään
Elintarvikkeiden hintojen vuosimuutos painui miinukselle huhtikuussa 2014 paljon mainostetun halpuutuksen myötä. Kampanjan markkinoinnissa unohdettiin kertoa, että vuosina 2011–13 elintarvikkeiden hinnat nousivat vuositasolla 5–6 prosenttia.
Kertoa unohtui myös se, että Venäjän asettamien tuontirajoitusten myötä vilja-, liha- ja maitotuotteiden ylitarjontatilanne laski tuottajahintoja koko Euroopassa.
Hintojen laskun taustalla oli valtaosaltaan maailmanmarkkinahintojen lasku ja vain osaksi kotimainen kilpailu. Vuosina 2014–17 elintarvikkeiden hinnat laskivat vuositasolla 1–2 prosenttia eli selvästi vähemmän kuin ne edellisvuosina olivat nousseet. (Taulukko 1)
Taulukko 1. Ravintoryhmän hintojen vuosimuutos 2011–18, prosenttia

Lähde: Tilastokeskuksen kuluttajahintaindeksi 2011–18
Elintarvikkeiden hintojen vuosimuutos lähti nousuun tammikuussa 2018 ja nousu jatkui myös helmikuussa. Palkankorotusten ja maailmanmarkkinahintojen nousun takia hintojen nousu tulee jatkumaan pitkään ja halpuutukselle voidaan sanoa hyvästit.
Halpuutuksen takana olivat vilja-, liha-, maito- ja rasvatuotteiden hinnat. Niiden vuosimuutos lähti laskuun keväällä 2014.
Liha- ja maitotuotteissa hintojen vuotuinen lasku oli parhaimmillaan viisi prosenttia. Viljatuotteissa päästiin enimmillään kolmen prosentin laskuun. Vuoden 2018 alussa vilja- ja lihatuotteiden hinnat ovat olleet hieman alle prosentin nousussa.
Maitotaloustuotteiden hintojen vuosinousu on ollut parin prosentin luokkaa eli selvästi yli yleisen inflaation.
Rasvatuotteiden hinnat ovat olleet nousussa jo toukokuusta 2017 lähtien. Syynä on ollut voin maailmanmarkkinahinnan voimakas nousu. Voin hinnan vuosinousu oli helmikuussa 22 prosenttia.
Palkankorotukset eivät ole voineet vielä vaikuttaa hintoihin täysmääräisesti tai sitten palkkojen nousu on otettu huomioon hinnoissa jo ennakkoon.
Vilja-, liha-, maito- ja rasvatuotteiden painoarvo on koko ravintoryhmästä 54,3 prosenttia.
Muissa pääryhmissä halpuutusta on vaikea todentaa. Kalatuotteissa on viime vuosina ollut suuria hintojen nousuja johtuen kansainvälisen tarjonnan ongelmista. Kalatuotteet ovat ainoa ryhmä, jossa hintojen vuosimuutos on ollut tämän vuoden alussa laskusuunnassa.
Hedelmien ja vihannesten tukkuhinnat voivat muuttua parikin kertaa viikossa. Kukaan ei pystyy erottelemaan hinnoista halpuutuksen ja sesonkihintojen muutoksia ilman katteiden avointa paljastamista.
Sokeri- ja muiden ravintotuotteiden hintojen laskun takana oli vuonna 2017 makeisveron poistaminen, jonka seurauksena makeisten ja jäätelön hinnat laskivat selvästi alkuvuonna 2017. Näidenkin tuotteiden hinnat ovat kääntyneet nousuun tämän vuoden alussa.
Alkoholittomien juomien hinnat ovat olleet nousussa jo vuoden 2016 marraskuusta. Tämän ryhmän kuluttajahintoihin vaikuttaa suuresti kahvin, teen, kaakaon ja tuoremenujen maailmanmarkkinahinnan heilahtelut.
Ruuan reaalihinta – hintojen muutos suhteessa koko kuluttajahintaindeksin muutokseen – on kääntynyt tämän vuoden alusta nousuun. Kallistumisen myötä ruoka siirtyy inflaation jarrumiehestä inflaation veturiksi.
Lue samasta aiheesta:
Inflaatiosta on tullut talouspolitiikan suosikkiaihe. Mitä inflaatiolla oikeastaan tarkoitetaan ja mitä se mittaa, kysyy Ilkka Lehtinen. Inflaatio on juuri nyt tärkeässä roolissa lähiajan korkojen ja pörssikurssien kehityksen kannalta.
Kuluttajahintaindeksi mittaa hintojen muutosta, ei hintatasoa, Ilkka Lehtinen muistuttaa. Tällä on ratkaiseva merkitys pohdittaessa, onko korkea inflaatio vain väliaikaista, kuten keskuspankkiirit ja ekonomistit ympäri Eurooppaa vakuuttelevat.
Kotitalouksien käyttämien hyödykkeiden kokonaishintataso oli vuonna 2020 Suomessa Euroopan kahdeksanneksi korkein. Muut Pohjoismaat olivat kalliimpia. Kulutusmenoissa Norja ja Tanska päihittävät Suomen ja Ruotsin, mutta kaikissa valtaosa menoista liittyy välttämättömyyksiin kuten asumiseen. Kuluttajien luottamuksessa Pohjoismaat ovat EU:n eliittiä.
Kohoavat kustannukset eivät enää automaattisesti siirry kuluttajahintoihin takavuosien tapaan, kirjoittaa hinta-asiantuntija, joka näkee tämän hetken tilanteessa yhtäläisyyttä kolmen vuoden takaiseen huonoon satoon. Elintarvikkeiden hintakilpailu on kovaa, ja tavallinen viljelijä jää siinä pelissä teollisuuden ja kaupan jalkoihin.
Poikkeustilanteessa hinta-aineistoa joudutaan paikkaamaan tavallista enemmän. EU-maiden kesken on sovittu yhteiset pelisäännöt puuttuvien tietojen imputoinnille.
Koronapandemian alkuhämärässä Ilkka Lehtinen uskaltautui luotaamaan inflaatiokehitystä. Kuinka kävi, ja miksi?
Mihin kaikkeen Tilastokeskuksen kuukausittain julkaisemaa inflaatiolukua käytetään? Entä miten se vaikuttaa kansalaisten elämään? Blogissa kaksitoista esimerkkiä inflaatioluvun käytöstä.