Lasten vuoroasuminen vanhempien eron jälkeen on yleistä, mutta toistaiseksi ilmiöstä on vain vähän tutkittua tietoa. Tilastokeskuksen kyselytutkimusten perusteella vuoroasuvia lapsia on kymmeniätuhansia ja he ovat verraten tyytyväisiä arkeensa.
- Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.
Suomessa varhaiskasvatukseen osallistuminen vähäisempää kuin OECD-maissa keskimäärin
Alle kouluikäisiä lapsia hoidetaan Suomessa usein kotona. Suomi jääkin selvästi jälkeen EU:n asettaman varhaiskasvatukseen osallistumisen tavoitteesta.
U. Östlund

Alle kouluikäisiä lapsia hoidetaan Suomessa usein kotona. Suomi jääkin selvästi jälkeen EU:n asettaman varhaiskasvatukseen osallistumisen tavoitteesta.
Varhaiskasvatus on elinikäisen oppimisen ensimmäinen ja erityisen tärkeä vaihe. Sen laatuun ja saatavuuteen kiinnitetään lisääntyvää huomiota esimerkiksi OECD:n koulutusindikaattoreissa. Viimeaikainen tutkimustieto ja kansainväliset vertailut ovat yhä enenevässä määrin osoittaneet, että laadukas varhaiskasvatus vaikuttaa positiivisesti lasten myöhempään koulutiehen ja menestymiseen opinnoissa.
Varhaiskasvatukseen osallistuminen ja sen saatavuus ovat viime vuosina jatkuvasti kasvaneet OECD-maissa.
OECD:n PISA-tutkimuksen mukaan oppilaat, jotka ovat saaneet vähintään vuoden verran varhaiskasvatusta tai esiopetusta, menestyvät paremmin PISA-testeissä kuin lapset, jotka eivät ole osallistuneet varhaiskasvatukseen, vaikka vanhempien sosioekonomisen aseman vaikutus otetaan huomioon.
Näyttää siltä, että mitä pidempään varhaiskasvatusta on saatu, sitä myönteisempi on vaikutus PISA-tuloksiin. Myönteisesti vaikuttavat OECD:n mukaan myös keskimääräistä suurempi julkinen panostus varhaiskasvatukseen ja varhaiskasvatuksen pienemmät oppilas-opettaja -suhdeluvut.
OECD:n mukaan varhaiskasvatuksella on merkittävää vaikutusta myös maahanmuuttajataustaisten oppilaiden koulumenestykseen. Varhaiskasvatukseen osallistuneet maahanmuuttajataustaiset oppilaat menestyivät PISA-tutkimuksessa huomattavasti paremmin kuin ne, jotka eivät olleet siihen osallistuneet. Suoritustason ero on huomattava ja vastaa OECD:n mukaan kahta kouluvuotta. Ero kantaväestössä varhaiskasvatukseen osallistuneiden ja osallistumattomien taitojen välillä on pienempi, mutta silti merkittävä.
Suomen osallistumisasteet kansainvälisesti verraten alhaisia
Suomi sijoittuu koulutuksen kansainvälisissä laadullisissa ja määrällisissä vertailuissa yleensä kärkipäähän. Varhaiskasvatuksen osallistumisasteet ovat olleet tästä poikkeus. Suomen varhaisasvatuksen osallistumisasteet olivat ISCED-97 -luokituksen mukaan esimerkiksi eurooppalaisessa vertailuissa selvästi EU:n keskiarvoa alhaisempia (kuvio 1).
Kuvio 1. 4-vuotiaiden lasten osallistumisasteet varhaiskasvatukseen OECD-maissa 2012 (ISCED-97 aste 0)

Lähde: OECD 2014
Varhaiskasvatuksen kansainvälinen tilastointi muuttui, kun käyttöön otettiin uusi kansainvälinen koulutusluokitus ISCED 2011 (International Standard Classification of Education 2011). Uudessa luokituksessa varhaiskasvatus on mukana kattavammin kuin aikaisemmassa ISCED-97 -luokituksessa, joka otettiin käyttöön 1990-luvun lopulla (OECD 2015; ks. tietolaatikko artikkelin lopussa).
Luokitusmuutokset vaikuttavat osin huomattavastikin Suomen varhaiskasvatustietoihin kansainvälisissä koulutustilastovertailuissa.
Perhepäivähoidon sisällyttäminen uuden ISCED 2011-luokituksen mukaisiin vertailuihin nostaa Suomen ikävuosittaisia osallistumisasteita noin 10 – 15 prosenttiyksikköä verrattuna tilanteeseen, jossa perhepäivähoito ei olisi mukana. Osallistumisasteet ovat kuitenkin edelleen EU- ja OECD-keskiarvon alapuolella (kuvio 2). Suomalainen erityispiirre on siis, että lapsia hoidetaan kotona varhaiskasvatuksen ulkopuolella kansainvälisesti verraten usein.
Kuvio 2. 4-vuotiaiden lasten osallistumisasteet varhaiskasvatukseen OECD-maissa 2013 (ISCED 2011 aste 0)

Lähde: OECD 2015
Korkeimmat 4-vuotiaiden varhaiskasvatukseen osallistumisasteet ovat OECD-maista Ranskassa, Israelissa, Uudessa-Seelannissa ja Alankomaissa, joissa koko ikäluokka osallistuu varhaiskasvatukseen. Suomessa varhaiskasvatukseen osallistuu kolme neljästä lapsesta. Muissa Pohjoismaissa 4-vuotiaiden osallistumisasteet ylittävät 90 prosenttia ikäluokasta. Alhaisin osallistumisaste on Turkissa, 36 prosenttia. (Kuvio 2.)
EU:n asettaman varhaiskasvatukseen osallistumisen tavoitearvon (ET 2020 -ohjelma) mukaan päämääränä on, että EU-maissa 95 prosenttia lapsista osallistuisi varhaiskasvatukseen (European Commission 2014). Tavoitearvossa tarkastellaan osallistumista varhaiskasvatukseen 4 ikävuodesta oppivelvollisuuden alkuun.
Suomessa 4 – 6-vuotiaista lapsista 84 prosenttia osallistui varhaiskasvatukseen vuonna 2013 (ISCED 2011 luokitus). Vuonna 2012 ISCED 97 -luokituksen mukainen osallistumisaste oli 75 prosenttia. EU-maiden keskiarvo on 93 prosenttia. Suomi jää siis selvästi varhaiskasvatukseen osallistumisen EU-tavoitearvon alapuolelle. (European Commission 2015.)
Pohjoismaat panostavat eniten varhaiskasvatukseen
Pohjoismainen EduCare -malli on saanut runsaasti kiitosta ulkomailla esimerkiksi OECD:n tekemässä Suomen varhaiskasvatusjärjestelmän maa-arviossa 2000-luvun alkupuolella. EduCare -malliin kuuluu päiväkoti- ja perhepäivähoitotyyppinen kokopäiväinen lasten varhaiskasvatus ja -hoito yhtenäisenä kokonaisuutena.
Monissa Euroopan maissa lapset osallistuvat jo varsin varhaisesta iästä koulumaiseen varhaiskasvatukseen. Esimerkiksi Ranskassa kaikki 3-vuotiaat lapset osallistuvat koulumaiseen varhaiskasvatukseen (école maternelle), joka on kuitenkin kestoltaan lyhyempää kuin päiväkotihoito (taulukko 1). Näin lapset tarvitsevat koulupäivän ohella myös muita hoitopalveluja esimerkiksi kotona.
Muiden Pohjoismaiden varhaiskasvatusjärjestelmät muistuttavat enemmän Suomen mallia, mutta eroja on myös Pohjoismaiden välillä.
Taulukko 1. Osallistumisasteet varhaiskasvatukseen iän mukaan eräissä OECD-maissa 2013 (ISCED 2011 aste 0), %

Lähde: OECD 2015
ISCED-luokituksen uudistus näkyy myös varhaiskasvatuksen kustannusten kansainvälisissä vertailuissa. Perhepäivähoidon ja alle 3-vuotiaiden lasten mukaantulon lisäksi vertailuihin vaikuttavat muutokset kansainvälisessä koulutuskustannusten tilastoinnissa. Aikaisemmin OECD:n ja Eurostatin tilastoinnissa päiväkotien toiminnan kustannuksista estimoitiin opetuksen osuus ja lasten hoidon osuus jätettiin huomiotta. Tämä tarkoitti sitä että puolet päiväkotien kokonaiskustannuksista ei ollut mukana esimerkiksi OECD:n kustannusvertailuissa.
OECD:n uudet vertailut sisältävät sekä päiväkotien että perhepäivähoidon kustannukset kokonaisuudessaan. Muutokset nostavat Suomen ja Pohjoismaiden varhaiskasvatuksen kustannuksia kansainvälisessä vertailussa verrattuna ISCED-97:n aikaisiin vertailuihin. Suomen tapauksessa ISCED-97 -luokituksen ISCED 0-asteen (3-vuotiaat ja sitä vanhemmat lapset varhaiskasvatuksessa) kustannukset olivat 0,4 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Uudessa tilastoinnissa vastaavan asteen kustannukset ovat 0,8 prosenttia bruttokansantuotteesta. Kokonaisuutena ISCED 0 asteen kustannukset ovat Suomessa 1,2 prosenttia bruttokansantuotteesta. 3-vuotiaiden ja sitä vanhempien lasten varhaiskasvatuksen lisäksi mukana ovat nyt myös alle 3-vuotiaiden varhaiskasvatuksen kustannukset, jotka ovat 0,4 prosenttia bruttokansantuotteesta. (Taulukko 2.)
Taulukko 2. Varhaiskasvatuksen menot suhteessa bkt:hen OECD-maissa 2012 (ISCED 2011 aste 0), %

x tieto sisältyy toiseen luokkaan, Lähde: OECD 2015
ISCED 2011 -luokituksen mukaisessa tilastoinnissa Pohjoismaat nousevat kustannuksissa OECD-maiden kärkeen sekä kokonaiskustannuksissa suhteutettuna bruttokansantuotteeseen että lapsikohtaisissa kustannuksissa. Korkeimmat varhaiskasvatusmenot suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat Norjassa, 2,1 prosenttia (taulukko 2).
Korkeimmat lapsikohtaiset kustannukset ovat Ruotsissa, noin 12 800 US dollaria. Suomessa varhaiskasvatuksen kustannukset ovat OECD:n mukaan noin 11 600 US dollaria lasta kohti (kuvio 3).
Kuvio 3. Lapsikohtaiset kustannukset varhaiskasvatuksessa OECD-maissa 2012 (ISCED 2011 aste 0), PPP (ostovoimakorjattu) US dollaria

Lähde: OECD 2015
Varhaiskasvatuksen kustannukset bruttokansantuotteesta ovat Pohjoismaissa pienimmät Suomessa.
Kirjoittaja on kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä.
_____________________________
Uudistunut kansainvälinen koulutusluokitus muuttaa varhaiskasvatuksen kansainvälistä tilastointia
Uusi Unescon kansainvälinen koulutusluokitus ISCED 2011 (International Standard Classification of Education 2011) otettiin käyttöön vuonna 2014 (UNESCO 2012). ISCED on tilastollisia tarkoituksia varten kehitetty koulutusluokitus, jota käytetään mm. Unescon, OECD:n ja Eurostatin kansainvälisissä tilastoissa ja indikaattoreissa verrattaessa koulutusta eri maissa.
Suurimpia muutoksia aikaisempaan verrattuna on varhaiskasvatuksen tilastoinnissa. Muutokset parantavat varhaiskasvatustietojen kattavuutta ja vertailtavuutta. OECD julkaisi uuden luokituksen mukaisia tietoja ensimmäisen kerran Education at a Glance 2015 -julkaisussa marraskuussa 2015.
Aikaisemmassa ISCED 97 -luokituksessa alle 3-vuotiaiden saama varhaiskasvatus oli rajattu tarkastelujen ulkopuolelle. Tilastoidun varhaiskasvatuksen oli myös tapahduttava koulussa tai päiväkodissa. Näin Suomen perhepäivähoito ei ollut mukana esimerkiksi OECD:n koulutustilastovertailuissa. Kansainväliseen tilastointiin sisältyivät 6-vuotiaiden esiopetus ja 3 – 5-vuotiaat lapset päiväkodeissa.
Uudessa luokituksessa myös koulun tai päiväkodin ulkopuolella tapahtuva varhaiskasvatus kuuluu tarkasteluun, mikäli annettu varhaiskasvatus täyttää ISCED 0-asteen kriteerit (taulukko 3).
Taulukko 3. Varhaiskasvatuksen sisältö Suomessa ISCED-97 ja ISCED 2011 –luokituksessa

Lähde: OECD 2015
Näiden kriteerien mukaan varhaiskasvatus on mm. suunnitelmallista ja organisoitua, se on viranomaisten valvomaa, toiminnalla on oppisisältö, henkilökunnalla on säänneltyjä kelpoisuusvaatimuksia ja kasvatus täyttää tilastoitavan varhaiskasvatuksen vähimmäiskeston.
Suomalainen perhepäivähoito täyttää kriteerit: kunnat vastaavat päivähoidon ja varhaiskasvatuksen järjestämisestä ja valvovat sitä monin tavoin. Perhepäivähoito on päiväkodin ohella keskeisin päivähoidon ja varhaiskasvatuksen järjestämismuoto. Perhepäivähoidossa lapsille tehdään henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma samalla tavoin kuin päiväkodissa oleville lapsille. Suunnitelma seuraa valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman antamia tavoitteita. Päivähoitohenkilökunnan kelpoisuusvaatimukset on määritelty laissa ja asetuksessa sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuuksista. Kansainväliset kriteerit 2 tunnin päivittäisestä vähimmäiskestosta ja 100 päivän vuosittaisesta kestosta täyttyvät, yleensä lapset ovat kokopäiväisessä perhepäivähoidossa 5 – 10 tuntia päivässä.
Keskeinen tilastointikriteeri kansainvälisessä vertailussa on siis varhaiskasvatuksen suunnitelmallisuus, organisointi ja viranomaisten valvonta. Näin esimerkiksi kotona tapahtuva vapaamuotoinen vanhempien tai isovanhempien suorittama lasten opetus ja oppiminen ei sisälly kansainvälisesti tilastoitavaan varhaiskasvatukseen. Leikkikenttä- ja puistotoiminta, leikkikoulut ja avoimet päiväkodit ovat myös tilastoinnin ulkopuolella.
Varhaiskasvatuksen järjestämismuodot ja instituutiot poikkeavat eri maissa suuresti toisistaan, joten varhaiskasvatuksen vertailukelpoinen tilastointi on erittäin haasteellista.
____________________________________________________
Lähteet:
European Commission 2014. Education and Training Monitor 2014.
European Commission 2015. Education and Training Monitor 2015.
OECD 2014. Education at a Glance 2014. OECD Indicators.
OECD 2015. Education at a Glance 2015. OECD Indicators.
OECD 2015. ISCED 2011 Operational Manual. Guidelines for Classifying National Education Programmes and Related Qualifications. International Standard Classification of Education ISCED 2011
Tilastokeskus. Koulutustilastot.
Lue samasta aiheesta:
Suomessa velkaisimpia ovat kolmenelikymppiset pariskunnat, joilla on lapsia. Kahden vanhemman lapsiperheen velka on useimmiten asuntovelkaa, mutta puolella velallisista perheistä on asuntovelan ohella myös muita velkoja. Yhden vanhemman lapsiperheiden velkaantumisaste on verraten korkea, vaikka asuntovelka on heillä harvinaisempaa kuin kahden vanhemman asuntokunnilla.
Lapsiperheet ovat varakkaampia kuin kotitaloudet keskimäärin. Erityisesti tähän vaikuttaa perheille yleinen omistusasuminen ja asuntovarallisuus. Likvidiä varallisuutta kuten talletuksia ja osakkeita lapsiperheillä on kuitenkin vähemmän kuin lapsettomilla pariskunnilla, mikä merkitsee esimerkiksi heikompaa varautumista yllättäviin menoihin ja kriisitilanteisiin.
Lapsiperheiden ja ilman lapsia asuvien pariskuntien kulutusmenojen rakenne on yllättävän samankaltainen ja painottuu asumiseen, energiaan, liikkumiseen ja elintarvikkeisiin. Kulutuksen luonne kuitenkin vaihtelee perheen taloudellisen tilanteen ja olosuhteiden mukaan: välttämättömyydet korostuvat pienituloisilla ja liikkumavara muun kulutuksen suhteen jää pieneksi. Kaikkia lapsiperheitä yhdistää uuden viestintätekniikan verraten nopea omaksuminen.
Kirjojen lukeminen ja pitkien tekstien kirjoittaminen on vähentynyt lapsilla ja nuorilla 2000-luvulla. Toisaalta verkkomedian ja somekanavien käyttö kysyy uudenlaista monilukutaitoa ja tiivistä, epämuodollista ilmaisutapaa. Kodin, koulun ja kirjaston merkitys lasten lukuharrastuksen tukemisessa on edelleen suuri.
Pientaloasuminen on lapsiasuntokuntien suosituin asumismuoto, joka yleistyy lasten iän karttuessa, kun perheen asumisvalinnat vakiintuvat. Kerrostaloasuminen on kuitenkin yleistynyt etenkin kouluikäisten lasten asuntokunnilla. Samalla lapsiasuntokuntien ahtaasti asuminen on yleistynyt kerrostaloissa.
Vuonna 2020 Suomessa kuoli pikkulapsia ja peruskouluikäisiä vähemmän kuin koskaan tilastohistorian aikana. Myönteinen kehitys ei ulotu kuitenkaan nuoriin, sillä 15–19-vuotiaiden kuolleisuus on kääntynyt jälleen kasvuun. Lapset menehtyvät useimmiten tauteihin, nuorilla yleisimmät kuolinsyyt ovat itsemurha, liikenneonnettomuudet ja myrkytystila.
Digitaalisen teknologian harppoen edennyt kehitys on vaikuttanut olennaisesti suomalaislasten ja -nuorten elämään. Älylaitteet, pikaviestimet ja moninaiset sosiaalisen median palvelut tavoittavat päivittäin likipitäen kaikki nuoret. Erityisesti suosiotaan on kasvattanut digitaalinen pelaaminen. Samalla osa lapsista ja nuorista on kuitenkin altistunut mediayhteiskunnan ikäville lieveilmiöille.