Suomella on vaikeuksia saavuttaa kaikkia YK:n kestävän kehityksen tavoitteita vuoteen 2030 mennessä, vaikka olemme menestyneet hyvin indikaattori­vertailuissa. Nyt tarvitaan yhteiskunnassa ja taloudessa järjestelmä­tason muutoksia. Tavoitteista etenkin ilmastonmuutos sekä maanpäällinen ja vedenalainen elämä vaativat toimia Suomessa.

Meillä on jo mittaristo ekologian ja ekonomian yhteen­sovittamiseksi: kansan­talouden tilin­pidon ympäristö­laajennus. Luonto­arvojen integrointi samaan kehikkoon taloudellisen toiminnan kanssa antaa pikakaistan kestävämpään päätöksen­tekoon.

Euroopan unionin uuden kestävän kehityksen seurantaraportin mukaan jäsenmaat ovat edistyneet merkittävästi työelämän parantamisessa, köyhyyden vähentämisessä ja tasa-arvon parantamisessa. Sen sijaan edistyminen ympäristöasioissa on ollut vaatimatonta.

Kiertotalousohjelmassa jätemäärien kehitystä seurataan usealla eri indikaattorilla. Perustavanlaatuinen siirtymä kiertotalouteen ei kuitenkaan onnistu ilman aktiivista ja määrätietoista toimijuutta. Tietoa on, mutta käytetäänkö sitä toimintaan?

Energiahyödyntäminen syrjäytti viime vuosikymmenellä jätteiden kaatopaikka­sijoittamisen. Materiaalina hyödyntäminen on Suomessa liian vähäistä. Lisäksi olemme eniten luonnonvaroja käyttävien maiden kärkeä, vietämme laskennallista ylikulutus­päivää jo maaliskuun lopussa.    

Kaikki globaalit SDG-indikaattorit on saatu menetelmällisesti määriteltyä, ja niihin saadaan lähi­tulevaisuudessa dataa. Yksittäisten maiden kyvyssä tuottaa dataa on kuitenkin yhä merkittäviä puutteita. Kansainvälisen tilasto-osaamisen kasvattamiseen ja verkostoitumiseen onkin viime vuosina panostettu.

Bkt-mittarin perinteinen näkökulma edistymiseen ei riitä, kun pyrkimyksenä on vastata aikamme monimutkaisiin ja globaaleihin ongelmiin. YK:n suunnitelmissa onkin laajempi seuranta- ja tarkastelukehikko sekä enintään 10–20 uutta ohjausindikaattoria.

Suomen siirtymä kohti kiertotaloutta edistyy mutta hitaasti, kertoo kiertotalousindikaattorien tarjoamiin tietoihin perustuva katsaus. Kotimainen materiaalien kulutus on silti Suomessa yhä korkeampi kuin 2010-luvulla, kierrätysasteemme on alle EU-keskiarvon ja materiaalien kiertotalousasteen kehitys matelee. Toisaalta yritystasolla kehitys on ollut myönteinen, ja esimerkiksi ekoinnovaatioiden määrässä Suomi on Euroopan huippua.

Jos haluamme saavuttaa luonnonvarojen kulutuksessa ekologisesti kestävän tason, edellytyksenä on talouskasvun ja materiaalien kulutuksen irti­kytkentä. Millaiset tekijät vaikuttavat luonnon­varojen kulutukseen?

Uudistetun materiaalitilinpidon mukaan materiaalien otto Suomen luonnosta on vähentynyt vuodesta 2019 alkaen. Suhteellisesti paljon on vähentynyt varsinkin turpeen otto. Laajana ja harvaan asuttu maana Suomi on rakennus­materiaalien, kuten hiekan ja soran, suurkuluttaja.

Ympäristönsuojelumenot kääntyivät kasvuun vuonna 2020. Menoja lisäsivät julkisen sektorin tekemät suojelutoimet. Menojen kasvu ei ole ympäristön kannalta aina pelkästään positiivinen asia, sillä taustalla voi olla myös negatiivista kehitystä.

Kulutamme kansainvälisesti verraten selvästi enemmän luonnonresurssejamme. Valtaosa kulutuksesta on soran ja hiekan käyttöä. Materiaali-intensiteetti – eli kotimainen materiaalien kulutus suhteutettuna bkt:hen – kasvoi vuonna 2020 hieman edellisvuodesta: tarvittiin 0,75 kiloa luonnonvaroja tuottamaan 1 euro arvonlisäystä. Materiaalitilinpito kuvaa kansantalouden ja luonnonympäristön välistä materiaalivirtaa.

Maailman pitäisi YK:n tavoitteen mukaan saavuttaa vuonna 2015 sovitut kestävän kehityksen 17 päätavoitetta ja 169 alatavoitetta vuoteen 2030 mennessä. OECD:n arvion mukaan sen jäsenmaat ovat vielä kaukana tavoitteiden saavuttamisesta. Ilman paljon nykyisiä voimakkaampia toimia jäävät kestävän kehityksen tavoitteet teollisuusmaissa saavuttamatta.

Euroopan Unioni on edistynyt lähes kaikissa vuonna 2015 sovituissa YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa. Parhaiten on onnistuttu rauhan­omaisten yhteiskuntien rakentamisessa ja henkilö­kohtaisen turvallisuuden edistämisessä. EU:n uusimman seuranta­raportin tiedot kuvaavat tilannetta pääosin ennen korona­pandemiaa ja Venäjän hyökkäystä Ukrainaan.

Koronan katastrofaaliset vaikutukset kestävän kehityksen toimeenpanoon ovat nyt kolmantena koronavuotena kiistattomat. YK:n pääsihteerin vuosittainen kestävän kehityksen edistymistä arvoiva raportti vaatii merkittäviä lisätoimia. Suurempia investointeja tarvitaan muun muassa tilastoseurantaan.

Suomen yhdyskuntajätteen määrä – 596 kiloa asukasta kohti vuonna 2020 – ei juuri imartele: EU-keskiarvo per asukas oli vain 505 kiloa. Jätteiden vähentämisen ja kierrätyksen edistämisen edellyttämät muutokset vaativat tuekseen avointa faktapohjaista keskustelua ja viime kädessä arjen tekoja meiltä kaikilta.

Kansantalouden tilinpito ei ota kantaa siihen, onko jokin tuotanto hyödyllistä tai aiheuttaako se suoranaista haittaa. Ekosysteemit ja luonto­arvot pitää saada mukaan kansan­talouden tilinpidon rinnalle kokonaisuutta täydentämään, mutta se ei ole helppoa.

Maailman maat neuvottelevat luontokadon estämisestä ja luonnon moni­muotoisuuden pelastamisesta. Tavoitteena on, että suojelualueet kattaisivat 30 prosenttia maapallon maa- ja vesialueista. Luonto­asiantuntijoiden mukaan tavoite on hyvä, mutta ei riittävä pelastamaan luonnon monimuotoisuutta.

Maailman maaperästä kolmanneksen tila on heikentynyt. Sunnuntaina vietettävän kansainvälisen maaperäpäivän toivotaan kannustavan suojelemaan ja parantamaan ehtyneiden maapohjien tilaa.           

Metalleja louhitaan kasvavia määriä kehittyvän yhteiskunnan tarpeisiin. Maapallo on kuitenkin rajallinen resurssi ja metallit uusiutumaton luonnonvara. Kotitalouksien metallivarastoissa piilee palanen kiertotalouspotentiaalia.

Miehet ja naiset omistavat nykyään ajokortin Suomessa lähes yhtä yleisesti, poikkeuksina vain nuorimmat ja vanhimmat ikäluokat. Pojat autoilevat enemmän poikkeus­luvalla jo 17-vuotiaina. Ikäihmisissä näkyy yhä autoilun miehinen historia.

Maailman johtajat tunnustivat luontokadon ihmisen olemassaoloa uhkaavaksi kriisiksi ja vaativat pikaisia toimia sen pysäyttämiseksi YK:n luontokokouksessa lokakuussa 2021. Yhteiskuntamme ja talousjärjestelmämme ovat täysin riippuvaisia hyvinvoivasta luonnosta ja ekosysteemien meille tuottamista palveluista.

Suomessa syntyy ruokahävikkiä noin 360 miljoonaa kiloa vuosittain, kertoo Luonnonvarakeskuksen tuore raportti.  Asukasta kohden laskettuna keittiö- ja ruokalajätteen määrä on Tilastokeskuksen tietojen mukaan kasvanut 12 kilogrammalla vuosien 2015–2019 aikana.

Ilmastonmuutos ja luontokato pakottavat ihmiskunnan muuttamaan toimintansa kestäväksi ja maapallon kantokyvyn mukaiseksi. Muutoksen aikaansaaminen edellyttää ripeitä toimia sen eteen, että kaikki maapallon ihmiset saadaan mukaan muutoksesta keskustelemiseen.

Koronakriisi, ilmastokriisi ja talouden suhdannevaihtelut ovat nostaneet hyvinvoinnin niin poliittiseen debattiin kuin arkipäiväiseen jatkuvaan keskusteluun. Hyvinvoinnin tekijät, käsitykset ja mittarit elävät ajassa.

Energiaverotuksen erilaiset veronpalautukset ja tuet johtavat eriäviin verotasoihin eri toimialojen ja erikokoisten yritysten kesken ja heikentävät väistämättä energiaverotuksen ohjausvaikutusta. Suomen tulisikin yhtenäistää ja kehittää energiaverotustaan päästöpohjaisempaan suuntaan. 

Suomi pitää eilen alkaneessa kokouksessa kiinni Agenda 2030:sta ja vastustaa heikennyksiä sen tavoitteisiin.

Tänä päivänä on tunnistettavissa kolme keskeistä globaalia ihmistoiminnan voimistamaa ympäristökriisiä: ilmastonmuutos, luonnonvarojen ylikulutus ja luontokato. Vaikka kaikki kolme ympäristökriisiä ovat globaaleja ongelmia, on niillä myös paikalliset ulottuvuutensa. Ihmisen toiminta on nopeuttanut ympäristömuutoksia niin vakavalla tavalla, ettei muu luonto ehdi reagoimaan.

EU tekee määrätietoisesti työtä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tuoreen raportin mukaan edistystä on tapahtunut monella sektorilla, mutta haasteita riittää esimerkiksi ilmaston ja energiankulutuksen osalta. Lisäksi korona on aiheuttanut takapakkia terveyteen ja talouteen.

Tilastokeskus valmistelee parhaillaan historiansa ensimmäistä toiminnan vastuullisuudesta kertovaa raporttia, joka pohjautuu YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 toimintaohjelmaan. Vuotta 2021 koskevan raportin on määrä valmistua keväällä 2022.

Ympäristötilinpito on laajentunut ja tarkentunut, mutta täydellisetkään mittarit eivät itsekseen ratkaise ainoatakaan ongelmaa.  

YK-indikaattoritietokannan toistaiseksi suurin uudistaminen on saatu toteutettua: globaalien kestävän kehityksen indikaattoreita lisättiin ja useita indikaattoreita korvattiin uusilla. Uudet indikaattorit painottavat kehitysmaille tärkeitä asioita.

Voimme estää laajan sukupuuttoaallon ja turvata samalla luonnon monimuotoisuuden toimimalla vastuullisesti niin yksilöinä, yrityksinä kuin yhteiskuntina.

Tilastoinnilla seurataan kierrätystavoitteiden täyttymistä ja niihin liittyvien politiikkatoimien onnistumista. Yhdyskuntajätteiden kierrätys on kuitenkin paljon muutakin kuin politiikkaa, lainsäädäntöä ja velvoitteita: se on jokaisen henkilökohtainen mahdollisuus vaikuttaa ympäristön tilaan ja tulevaisuuteen.

Kiertotalousliiketoiminta on kasvanut tasaisesti seuraten yleistä talouskehitystä, mutta sen osuus taloudesta on vielä verrattain pieni.  Tilastokeskuksen tuore indikaattoripaketti kuvaa alan liiketoimintaa hyvin kapeasti yritysten ja työntekijöiden kannalta. Kiertotalouden edetessä myös mittareiden on kehityttävä kattamaan laajemmin koko systeemitason muutos.

YK:n kestävän kehityksen mittarit kertovat, että Suomi on nyt monessa suhteessa parempi paikka elää kui n25 vuotta sitten. Tehtävääkin kuitenkin riittää.

Kevään poikkeusolojen myötä viimeistään ymmärsin, kuinka arvokas Suomen luonto onkaan, kirjoittaa Niina Lesonen blogissaan. Suomen luonnon päivää vietetään huomenna.

SDG-indikaattorit ovat keskiössä juuri alkaneessa YK-kokouksessa, jossa arvioidaan kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista.

Kun yhdistetään tilastot jätteistä ja materiaalivirroista tuotantolukuihin, saadaan käsitys kansantalouden materiaaliriippuvuudesta ja ekotehokkuudesta. Kansainvälisessä vertailussa Suomi kuluttaa luonnonvarojaan kovalla kädellä, tuottaen samalla reilusti jätettä asukasta kohden.

Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen vaatii pikaisia toimia – ja toimien tueksi systemaattisen tiedontuotannon. Syken, Luken ja Tilastokeskuksen yhteistyönä kehitettävällä ekosysteemitilinpidolla voidaan jokusen vuoden päästä toivottavasti seurata mm. pölyttäjien tarjoamia pölytyspalveluita.

Kun taloudellisia mittareita suhteutetaan päästöihin, monet korkean tuottavuuden toimialoista ovatkin joukon viimeisiä. Palvelualojen arvo puolestaan nousee.

Lähes 1,3 miljoonaa koululaista tai opiskelijaa taituroi läksyjään nyt kotoa käsin. Vinkkini niin opettajille kuin oppilaille: terästäkää yhteiskunnallisen ja numeerisen tiedon käyttöä osallistumalla tilastojulistekilpailuun. Viime kisan kärkikaarti kertoo videolla, miksi kannattaa osallistua.

Kiertotalousliiketoiminnan mittaristoa kehitetään parhaillaan kattavaksi indikaattorikokonaisuudeksi, jonka tavoitteena on esittäa dataa myös alueellisesta näkökulmasta. Indikaattorikokonaisuus syntyy jo olemassa olevista aineistoista. Tilastokeskuksen erityisselvitys on osa CIRCWASTE-hanketta, jonka tulokset julkaistaan vuoden 2020 loppuun mennessä.

Vuoden 2018 tilastotietojen mukaan yhdyskuntajätemäärä on kasvanut merkittävästi, jopa 50 kilogrammaa asukasta kohden. Tämän perusteella emme etene kovinkaan vakuuttavasti kohti kiertotaloutta. Vaikka kaatopaikkasijoitus on käytännössä loppunut kokonaan, tulisi energiahyödyntämisestä siirtyä jätteiden materiaalihyödyntämiseen.

Taloustieteen nimissä tarjoiltu toive­ajattelu on tuonut meidät kuilun partaalle. Olisiko 2020-luvulla aika ottaa vakavasti vaihto­ehdot – vaikkapa Donitsi­taloustiede?  

Arvioiden mukaan maailmanlaajuisesti noin 30 prosenttia kaikesta tuotetusta ruoasta päätyy hävikkiin. Suomessa kaikesta syömäkelpoisesta ruoasta haaskataan arviolta 10–15 prosenttia. Kotitaloudet heittävät ruokaa vuosittain roskiin 120–160 miljoonaa kiloa – noin 23 kiloa ruokaa suomalaista kohti. Esitetyt arviot ovat kuitenkin epävarmoja, ja ruokahävikin tilastointia ollaan parhaillaan kehittämässä.

Miten yhteiskuntamme kehittyy, jos näkö­kulmana on digitaalinen talous, bio­talous, terveys, kulttuuri, turismi, kotityö tai luonnon­varat? Bruttokansan­tuotetta täydentävät ja tarkentavat taulukot tarjoavat päätöksentekijöiden käyttöön systemaattisia ja kansain­välisesti jaettuja mittareita.

Euroopan unioni seuraa kestävän kehityksen toteutumista Euroopassa omilla SDG-indikaattoreillaan. Myönteisintä kehitys on ollut terveyden ja hyvinvoinnin osa-alueella. Merkittävin globaali haaste on ilmastonmuutos, joka koskettaa erityisesti Eurooppaa.

Amos Rexissä on parhaillaan Studio Driftin Elements -näyttelyssä esillä Materialism-sarja. Se syntyi, kun tekijät huomasivat tuotteiden olevan nykyään niin edistyneitä, ettei kuluttuja pysty erottamaan, mitä ja kuinka paljon niiden valmistukseen on käytetty.

Kotityön vaikutus näkyy heti, yliaktuaarin työn vasta pidemmällä jänteellä. Molemmissa voi tehdä ympäristölle merkityksellisiä tekoja.

Kaivosten 124 miljoonan tonnin kokonaisnostosta 46 miljoonaa tonnia rikastettiin tai muuten jalostettiin vuonna 2017. Jäljelle jäi noin 78 miljoonaa tonnia sivukiveä ja poistettua maata.

Tilastokeskus julkaisi kaikille avoimen Kestävän kehityksen YK-indikaattorit -sivuston 12.2.2019. Sivustolta löytyvät kaikki 131 YK -indikaattoria, joihin tähän mennessä on löydetty dataa Suomesta. Niiden avulla voi seurata YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030:n tavoitteiden toteutumista Suomessa.

Tehokkaat investoinnit ovat tie onnistumiseen ilmasto­talkoissa. Investointien kohdentamisessa auttaa tieto siitä, millä investoinneilla saadaan päästöt vähenemään talous­kasvua haittaamatta.

Mitä tarkoitetaan, kun puhutaan biotaloudesta tai cleantechistä? Mittarit kehityksen tarkastelemiseksi ovat olemassa.

YK:n johdolla on koottu 243 indikaattoria käsittävä mittaristo, jolla seurataan Agenda 2030:n kestävän kehityksen tavoitteiden edistymistä. Suomessa SDG-indikaattoreiden (Sustainable Development Goals, SDGs) tuottamisesta ja koordinoinnista vastaa Tilastokeskus.

Ympäristötilinpidon kehittäminen on kansainvälisesti vilkasta. Tavoitteena on laaja tilastojärjestelmä, jossa ympäristöasioita voidaan tarkastella osana politiikkalohkoja.