Ilmastotavoitteet saavutetaan kustannustehokkailla toimialoittaisilla päästövähennyksillä
10.1.2019
Kuva: Shutterstock
Tehokkaat investoinnit ovat tie onnistumiseen ilmastotalkoissa. Investointien kohdentamisessa auttaa tieto siitä, millä investoinneilla saadaan päästöt vähenemään talouskasvua haittaamatta.
Ilmapäästöt ovat taas otsikoissa. Hallitustenvälisen ilmastopaneelin uusin erikoisraportti lisää vettä myllyyn. Raportin mukaan ihmiskunnalla on noin 35 vuotta aikaa saavuttaa nollapäästöt (IPCC, 2018). Tällöin olisi yhä mahdollista pysäyttää ilmaston lämpeneminen 1,5 asteeseen.
Sanoma on selvä: paine uusille ja entistä tehokkaammille päästövähennyksille on valtava. Huolellinen suunnittelu ja tehokkaat investoinnit ovat tie onnistumiseen ilmastotalkoissa.
Hiilineutraaliksi vuonna 2045
Hallituksen tavoite on saada Suomesta hiilineutraali vuoteen 2045 mennessä (Parviala, 2018). Mistä päästöjä voi yhä vähentää?
Potentiaalisten vähennysten tunnistamisessa voi auttaa Tilastokeskuksen vuosittain tuottama tilasto toimialoittaisista ilmapäästöistä. Tilasto kuvaa suomalaisten taloudellisten toimijoiden aiheuttamia päästöjä ilmaan.
Kasvihuonekaasuinventaario huomioi Suomen maa-alueella päästetyt päästöt ilmaan toimijan kansallisuudesta riippumatta alueperiaatteen mukaan. Tiedot kasvihuonekaasujen kokonaismäärästä eroavat, sillä toimialoittaiset ilmapäästöt -tilasto huomioi kotipaikkaperiaatteen mukaan vain niiden toimijoiden päästöt, joiden kotipaikka on Suomessa. Täten tilasto sopii paremmin Suomen päästövähennysten toimialakohtaiseen analysointiin.
Päästövähennysten suunnittelussa ja analysoinnissa voi käyttää sekä indikaattoreita että malleja. Olli Savela (2016) esitti artikkelissaan ”Päästöintensiteetissä on suuria eroja toimialoittain” talouskasvun päästöintensiteettiä kuvaavan indikaattorin. Indikaattori kuvaa kasvihuonekaasupäästöjen määrää tuotettua arvonlisäystä kohti eri toimialoilla.
Talouskasvun päästöintensiteetin luvut on päivitetty käyttämällä uusimpia saatavilla olevia tietoja: päivitetyt päästöintensiteetit vuodelle 2016 on esitetty kuviossa 1.
Indikaattorin avulla voidaan tunnistaa pienen päästöintensiteetin toimialat, joiden tuottamien ilmapäästöjen ja talouskasvun suhde on optimaalinen. Näitä ovat mm. palvelualat (pl. liikenne) ja rakentaminen. Näillä aloilla talouskasvu olisi kaikista suotavinta ilmapäästöjen kannalta.
Päästövähennyksiä voisi taasen suunnitella toimialoille, joilla talouskasvun päästöintensiteetti on suuri, kuten ilmaliikenteeseen ja maatalouteen. Myös energiahuollolla, vesiliikenteellä sekä öljynjalostuksella on merkittävän suuri päästöintensiteetti.
Kuvio 1. Päästöintensiteetti 2016 (kasvihuonekaasupäästöt tuotettua arvonlisäystä kohti)
Lähde: Tilastokeskus, Ilmapäästöt toimialoittain ja Kansantalouden tilinpito
Varovaisuutta tulkintoihin
Päästöintensiteetin tulkinnassa ja käytössä on kuitenkin syytä olla varovainen. Päästöintensiteetti ei kuvaa suoraan päästöjen suuruutta. Se on suhdeluku ja kuvaa, kuinka monta kertaa suuremmat kasvihuonekaasupäästöt ovat verrattuna tuotettuun arvonlisään.
Päästöintensiteetti voi olla pieni, vaikka todelliset päästöt toimialalla olisivat suuret. Esimerkiksi vuoden 2016 tietojen mukaan tehdasteollisuuden päästöintensiteetti oli yksi pienimmistä, vaikka tehdasteollisuuden todelliset päästöt olivat kaikkien toimialojen toiseksi suurimmat heti energiahuollon jälkeen.
Talouskasvun päästöintensiteetti indikaattorina tukee ajatusta siitä, että ilmastotavoitteiden saavuttaminen merkitsee rajoituksia talouskasvulle. Indikaattorin mukaan päästövähennyksiä ei suunnattaisi suuren arvonlisäyksen toimialoille: niin kauan kun arvonlisäys pysyy suurena, suuripäästöiset toimialat voivat yhä saastuttaa paljon kuten tehdasteollisuuden tapauksessa.
Isoimmat vähennykset pienimmillä kuluilla
Päästöt on kuitenkin saatava kuriin kaikilla toimialoilla. Toinen lähestymistapa asiaan on tutkia ilmapäästöjen ja päästövähennysten aiheuttamien kustannusten suhdetta.
Päästövähennysten toteutuminen vaatii investointeja, joiden kustannukset voivat olla suuria. Kulujen hillitsemiseksi ja kehityksen vauhdittamiseksi päästövähennykset tulisikin ohjata sinne, missä niitä voidaan kustannustehokkaasti tehdä. Toimialoilla tulisi löytää optimoituja keinoja, joilla voidaan sekä maksimoida päästövähennykset että minimoida niistä aiheutuvat kulut ilmastorajoite huomioon ottaen. Tieteen termein tätä kutsutaan rajoitetuksi optimointiongelmaksi.
Minkälainen malli voi ratkaista tämän monimuotoisen ongelman? Optimointiin soveltuu esimerkiksi integroitu arviointimalli MIND (Model of Investment and Technological Development), jonka taloustutkijat ovat kehittäneet yhdessä muiden asiantuntijoiden kanssa.
MIND-malli huomioi päästövähennysten vaatimien investointien vaikutuksen talouteen mallintaen kustannustehokkaimman ja vähäpäästöisimmän energiajärjestelmän asetettujen ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi, kuten kuviossa 2 on esitetty.
Mallin käyttömahdollisuuksia päästövähennysten suunnittelussa esitti Edenhofer jo vuonna 2005 (Edenhofer, Bauer ja Kriegler; 2005). MIND-malli sellaisenaan huomioi vain pelkän energiajärjestelmän ja sen vaikutuksen ilmastoon. Mallin voisi laajentaa kuvaamaan koko talousjärjestelmää, sillä päästövähennyksiä tarvitaan kaikilla toimialoilla.
Kuvio 2. Integroidun mallin periaate. Malli sisältää talous- sekä ilmastomoduulin
Lähde: Held (2017)
Päästövähennyspolku on hyvä alku
Ajatus MIND-mallin tyyppisestä ratkaisusta on jo yli vuosikymmenen vanha. Vasta nyt haasteeseen on vastattu, kun Sitra ja konsulttiyhtiö McKinsey & Company analysoivat Suomen päästövähennyksiä kustannustehokkuusnäkökulmasta.
Analyysin tuloksena julkaistu päästövähennyspolku sisältää kustannustehokkaita menetelmiä teollisuuteen, energiahuoltoon, liikenteeseen sekä rakennuksiin. Näillä aloilla voidaan päästä jo 50 prosentin päästövähennyksiin yhtä edullisesti ja jopa edullisemmin kuin nykyisillä ratkaisuilla (Granskog ym. 2018).
Tähän mennessä luodut päästövähennysehdotukset ovat hyvä alku, mutta työtä riittää yhä: päästövähennyspolut on suunniteltava erikseen jokaiselle toimialalle, myös kotitalouksille.
Päästövähennysten toteutumista voimme tarkastella jälkikäteen toimialoittaiset ilmapäästöt -tilaston avulla. Vuosittaiset päästövähennykset voidaan laskea tilaston tiedoista.
Kenties päästövähennysten toimialakohtainen tarkastelu voisi luoda positiivista kilpailua päästötalkoisiin ja kannustaa osallistumaan aktiivisemmin Suomen yhteisen ilmastotavoitteen saavuttamiseksi.
Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen Talous- ja ympäristötilastot -yksikössä.
Lähteet:
Ederhofer, O., Bauer, N., ja Kriegler, E. 2005. The impact of technological change on climate protection and welfare: Insights from the model MIND. Ecological Economics 54 (2005) 277– 292. Potsdam, Saksa.
Granskog, A., Gulli, C., Melgin, T., Naucler, T., Speelman, E., Toivola, L. ja Walter, D. (McKinsey & Company), 2018. Cost-efficient emission reduction pathway to 2030 for Finland. Sitra: Helsinki, Suomi [viitattu: 22.11.2018]. https://www.sitra.fi/julkaisut/kustannustehokas-paastovahennyspolku-vuoteen-2030-suomelle/
Held, H. 2017. ICSS-Lecture: Integrated Climate Economic Modelling 11.4.2017. Hampurin Yliopisto, Hampuri, Saksa.
IPCC, 2018: Summary for Policymakers. In: Global warming of 1.5°C. An IPCC Special Report on the impacts of global warming of 1.5°C above pre-industrial levels and related global greenhouse gas emission pathways, in the context of strengthening the global response to the threat of climate change, sustainable development, and efforts to eradicate poverty [V. Masson-Delmotte, P. Zhai, H. O. Pörtner, D. Roberts, J. Skea, P.R. Shukla, A. Pirani, W. Moufouma-Okia, C. Péan, R. Pidcock, S. Connors, J. B. R. Matthews, Y. Chen, X. Zhou, M. I. Gomis, E. Lonnoy, T. Maycock, M. Tignor, T. Waterfield (eds.)]. World Meteorological Organization, Geneva, Switzerland, 32 pp.