Työllisyys laski sekä Suomessa että Ruotsissa, kun työvoimatutkimuksen uudistettu mittaamistapa astui voimaan vuoden 2021 alusta lukien. Lasku oli Ruotsissa hiukan pienempi kuin Suomessa.
Kun verrataan 20–64-vuotiaiden työllisyysastetta, uuden ja vanhan mittaamistavan ero on Ruotsissa 0,6 – 0,7 prosenttiyksikköä, Suomessa yhden prosenttiyksikön luokkaa (Kuvio 1). Muissa yleisesti käytetyissä ikäryhmissä, kuten 15–64-vuotiaissa, erot ovat samaa tasoa.
Vanhan aikasarjan käyttö loppui vuoteen 2020. Tiedot vuodesta 2021 eteenpäin linkitetään katkeamattomana sarjana taaksepäin.
Euroopan unionin ja talousalueen työllisyystiedot uudistettiin vuoden 2021 alusta pitkällisen suunnitteluprosessin seurauksena. Tavoitteena oli työllisyyden ja työttömyyden aiempaa yhdenmukainen tilastointi. Tässä kirjoituksessa käsitellään vain työllisyyttä, koska vaikutukset työttömyyteen jäivät hyvin pieniksi.
Uudistuksen kokonaisvaikutukset näkyvät niin, että 20–64-vuotiaiden työllisyysaste vuodesta 2009 vuoteen 2020 on EU-maissa 0,5 – 1,0 prosenttiyksikköä alempi kuin aiemmin ilmoitettu.
Kuvio 2 näyttää eron vuoden 2020 työllisyysasteissa eri maissa vanhan ja uuden laskentatavan välillä. Vaikutuksen suuruus ja suunta vaihtelevat eri maiden välillä. Joissakin maissa muutosta ei ole ollenkaan.
Työllisyyden määritelmän merkittävin muutos oli, kuinka lasketaan työlliseksi työstä poissa ollut henkilö. Perusteena ovat nyt sekä poissaolon syy että pituus.
Uuden laskentatavan mukaan tulosidonnaisella vanhempainvapaalla olevat lasketaan työllisiksi, mikä kasvatti työllisten määrää Suomessa noin 12 000:lla.
Muiden sisältömuutosten merkitys jäi Suomessa vähäiseksi, ja ne myös kompensoivat toisensa. Tässä menetelmäselosteessa on lisää arviointia. (Pdf)
Ruotsissa uusi tapa huomioida töistä poissaolo vähensi työllisiä vajaalla 40 000:lla. Ruotsissa kaikki, joilla on työpaikka, olivat aiemmin työllisiä, riippumatta poissaolon kestosta tai syystä.
Suomessa ja Ruotsissa sisältö- ja määritelmämuutos ei ollut kuitenkaan ainoa uudistus, vaan sekä meillä että naapurissa toteutettiin samaan aikaan tietojen estimointia parantava toimenpide. Yksityiskohtaisempia tietoja estimointiuudistuksesta löytyy täältä.
Metodologinen uudistus paransi työmarkkinatilastojen luotettavuutta molemmissa maissa. Suomessa koulutustiedon käyttö lisäinformaationa korjasi tuloksia melko selvästi alaspäin, hiukan enemmän kuin Ruotsin käyttämä menetelmä.
Työmarkkinalukuihin vaikuttaa myös se, kuinka tarkalleen ottaen määritellään yksityisessä kotitaloudessa asuva väestö.
Ruotsissa kohderyhmän ulkopuolelle jäivät uudistuksessa eräät laitoksissa asuvat ryhmät.
Suomessa työvoimatutkimuksen kohderyhmä on pysyvästi maassa asuvat henkilöt, eikä ole nähty mahdolliseksi erotella väestöä yksityis- ja laitosmajoituksessa asuviin ryhmiin.
Työvoimatutkimuksessa laskettava väestömäärä aleni Ruotsissa vajaat 30 000 henkilöä. Tällä on nostava merkitys työllisyysasteeseen lähinnä 65–74-vuotiaiden ryhmässä, jossa on eniten laitoksissa asuvia.
Kun vertailemme 65–74-vuotiaiden työllisyysastetta Suomen ja Ruotsin välillä, huomio kiinnittyy tasoeroon maiden välillä (kuvio 3). Uudistus venytti eroa hiukan lisää, kun Ruotsissa se nosti iäkkäämpien työllisyysastetta ja Suomessa laski.
Työvoimatutkimuksen EU-harmonisoinnin tavoitteena oli myös tiedonkeruulomakkeen yhdenmukaisuus eri maissa.
Tutkimalla Ruotsin ja Suomen kyselylomakkeita voidaan arvioida, että työllisyyttä koskevissa kysymyksissä lomakkeet ovat riittävän yhdenmukaiset, jotta työllisyyttä voidaan vertailla relevantisti näiden maiden välillä.
Esimerkiksi ensimmäisessä työllisyyttä määrittävässä kysymyksessä sanamuodot eivät ole täysin samanlaisia, mutta oleellisena kriteerinä molemmissa on YK:n työjärjestön ILO:n määritelmä vähintään yhden tunnin työstä.
Suomi: Teitkö [viikolla n] ainakin yhden tunnin ajan työtä, josta saat palkkaa tai yrittäjätuloa?
Ruotsi: Arbetade du någonting den veckan [vecka n]? Vi är intresserade av allt, även om det bara var en timme.
Suomessa ei oleteta, että kyselylomakkeen uudistaminen vuoden 2021 alusta lukien vaikutti työllisyyteen, koska kyselyn pääperiaatteet säilyivät entisen kaltaisena.
Ruotsi puolestaan ilmoittaa, että lomakeuudistuksella oli aavistuksenomainen lisäävä vaikutus, noin 10 000 työllistä.
Toisaalta Ruotsi ei ole tätä kirjoittaessa siirtynyt verkkotiedonkeruuseen, kun taas Suomessa työvoimatutkimuksen lomakkeen täyttäminen itsenäisesti internetissä on ollut mahdollista vuoden 2021 alusta lukien.
Suomessa on päätelty, että verkkovastaamismahdollisuus ei sinänsä aiheuttanut muutosta tuloksiin verrattuna pelkkään puhelinhaastattelukeruuseen, tai että muutos on niin pieni, että sitä ei voi tilastollisesti varmistaa.
Silti on hyvä, että kaikki suuret muutokset saatiin tehtyä Suomessa kerralla.
Kokonaisuudessaan uuden ja vanhan ero jäi Ruotsissa hieman Suomea pienemmäksi työllisyysastetta tarkasteltaessa. Suomessa painotuksen uudistus korjasi työllisyyslukuja Ruotsia enemmän alaspäin.
Väestön käsitteeseen jäi vivahde-ero, mutta se ei selitä työllisyysasteen eroa Suomen ja Ruotsin välillä.
Työllisyyden käsite on nyt täysin yhdenmukainen Suomessa ja Ruotsissa. Näin on oletettavasti myös kaikissa Eurostatin osallistujamaissa.
Estimointimenetelmät ovat osin erilaiset, joten täyttä yhdenmukaisuutta ei näiltä osin ole. Tämä ero on kuitenkin hallinnassa, mikäli tiedonantajia on riittävästi kaikista eri väestöryhmistä.
Lopuksi odotamme, että Ruotsi siirtyy verkkokeruumahdollisuuteen ja seuraamme sen mahdollisia vaikutuksia ruotsalaisen työvoimatutkimuksen vastaajajoukkoon.
Kirjoittajat työskentelevät yliaktuaareina Tilastokeskuksessa työvoimatutkimuksen parissa.
Vertailutietoja otannasta, tiedonkeruusta ja estimoinnista vuoden 2021 uudistusten jälkeen. (pdf)
Ikääntyneiden työllisyysasteet olivat Suomessa 1990-luvun laman jäljiltä roimasti heikommat kuin muissa Pohjoismaissa. Sittemmin olemme peitonneet kirimisvauhdillamme muut ylivoimaisesti.
Työvoimatutkimuksen mukaan sivutyötä tehneiden osuus työllisistä on Suomessa kasvanut jo pidempään ollen reilut viisi prosenttia vuonna 2023. Sivutyön tekijät ovat tyypillisesti yrittäjiä ja työskentelevät päätyössään tavallista useammin osa-aikaisesti. Viime vuonna 80 prosenttia sivutyötä tehneistä toimi yksityisellä sektorilla.
Muissa EU-maissa syntyneiden miesten ja EU:n ulkopuolella syntyneiden naisten työllisyysasteet ovat meillä korkeat verrattuna Ruotsiin ja EU-keskitasoon. Ulkomailla syntyneiden työllisyys on Suomessa myös kasvanut kansainvälisesti verrattuna ripeästi. Ulkomaalaistaustaisten tekemä työ on kuitenkin muita yleisemmin ns. epätyypillistä, kuten määrä- tai osa-aikaisia työsuhteita taikka vuokra- tai alustatyötä.
Työllisyyden määritelmää harmonisoitiin kansainvälisessä työvoimatutkimuksessa vuonna 2021. Tuolloin työstä vanhempainvapaalla olevien luokittelu työlliseksi yhtenäistettiin. Aiemmassa vertailussa suomalaisten ja ruotsalaisten naisten työllisyysasteet poikkesivat toisistaan reilusti, mutta uudistuksen jälkeen 20–54-vuotiaiden naisten työllisyysaste oli Suomessa ja Ruotsissa lähes samalla tasolla.
Muutoksen suuruuteen on voinut vaikuttaa moni samanaikainen tekijä pandemiasta työvoimatutkimuksen sisältö- ja menetelmämuutokseen. Eri mittarit kertovat kuitenkin samansuuntaisesta myönteisestä kehityksestä.
Reilulle neljännekselle alustatyötä tekevistä se on päätyö. Yli puolelle kyse on täydentävästä tai satunnaisesta työstä. Vain 7 prosenttia teki alustatyötä siksi, ettei muuta työtä ollut saatavilla. Tuore kysely antaa yllättävän myönteisen kuvan alustatyöntekijöiden autonomiasta. Valtaosa kokee voivansa kontrolloida työtehtäviään ja -aikojaan.
Naisten töihin patistelun sijaan pitäisi kantaa huolta siitä, miksei miesten työllisyys ole talouden hyvästä nosteesta huolimatta kasvanut ikähaitarin keskimmäisissä ikäryhmissä.
Uusi kokeellinen tilasto tarjoaa nopeammin tarkkaa alueittaista ja kansalaisuuden mukaista tietoa työllisyydestä. Rekisteritietoon perustuva kokeellinen tilasto ei tavoita kaikkia yrittäjiä, joten työllisten määrä jää pienemmäksi kuin työvoimatutkimuksessa. Lukujen kausivaihtelu on silti samansuuntaista.
