Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit
Sivuston näkymät

Jos aika on rahaa ja raha velkaa, mitä nyt tarvitaan?

25.9.2020
Kuva: Shutterstock

Vanhan sanonnan mukaan aika on rahaa.

Raha puolestaan on velkaa, sanovat asiaa pohtineet. Raha on ikään kuin kirjanpitoa kaikkien velkojen vyyhdistä, kirjanpitoa joka vapauttaa meidät vaihtokaupan käymisen vaikeuksista.

Ja niinhän se on. Voin periä tililläni olevan satasen pankilta. Sillä satasella voin sitten periä saataviani muulta maailmalta, ostaa haluamiani tuotteita tai palveluita. Minun ei tarvitse vaihtaa ojankaivamistani vaikkapa bussilippuun, kiitos rahan. Töitä kuitenkin on paiskittava.

Raha on vaihdon väline. Ja koska vaihto tapahtuu luotolla, raha on myös luottamusta.

Sillä hetkellä kun lakkaamme luottamasta rahan arvoon, se menettää arvoaan toimia vaihdon välineenä. Raha alkaa silloin olla kuin velkakirja kaverille, josta tiedämme ettei siltä mitään saa perittyä. Paitsi jos tyhjätaskulle löytyy työtä.

Sanotaan myös, että aika on harhaa. Että aika venyy.

Mitä nyt siis tapahtuu, kun otamme suunnattomia velkoja valtiona selvitäksemme kriisistä? Tilastokeskuksen juuri julkistetut tiedot kertovat julkisyhteisöjen velan nousseen 163,4 miljardiin euroon ja kasvaneen hiuksia nostattavalla 17,7 miljardilla viime vuoden puolivälistä.

Pelaamme nyt aikaa, niin kuin joukkue joka koettaa varjella tulosta taululla. Se on vaikeaa, vaarallistakin.

Yksilön aika loppuu kerran, ja siihen mennessä velat pitäisi olla maksettu. Pankki ainakin toivoo niin.

Toisin kuin ihminen, jonka päivät ovat luetut, valtio voi periaatteessa maksaa aina vanhat velat uusilla. Se mahdollistaa ajan kanssa pelaamisen meille, jotka yhdessä tulevien polvien kanssa muodostamme yhteiskunnan.

Mutta koska aika = rahaa = luottoa, ajan venyttämiselläkin on rajansa jota ei pidä ylittää. Viimeiseen asti on vaalittava luottamusta. Luottamusta siihen että ajan myötä saamme aikaan tuotteita ja palveluita kaikkien näiden velkakirjojemme katteeksi. 

Luottamusta voi horjuttaa soittelemalla turhan päiten hälytys­kelloja tuhoisasta velkaantumisesta. Joko siksi ettei ymmärrä rahan ja ajan ja luoton luonnetta. Tai poliittisista syistä.

Mutta tietenkin luotto voi murentua myös tosiasiallisista syistä. Siksi että aikaa ja velkaa ja sen katteeksi tulevaisuudessa paiskittavaa työtä yhdistävä säie katkeaa. 

Säiettä voi kutsua vaikka uskoksi, jonka Isossa Kirjassa sanotaan olevan "sen todellisuutta mitä toivotaan, sen näkemistä mitä ei nähdä".

Nyt tarvitaan toivoa ja näkökykyä. Jos velkaantumisella voidaan rakentaa tulevaisuuden uskoa, sillä voidaan velka myös hoitaa.

 

Kirjoittaja on Tieto&trendit-sivuston toimittaja.

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
22.4.2022
Ossi Kohvakka

Suomessa velkaisimpia ovat kolmenelikymppiset pariskunnat, joilla on lapsia. Kahden vanhemman lapsiperheen velka on useimmiten asuntovelkaa, mutta puolella velallisista perheistä on asuntovelan ohella myös muita velkoja. Yhden vanhemman lapsiperheiden velkaantumisaste on verraten korkea, vaikka asuntovelka on heillä harvinaisempaa kuin kahden vanhemman asuntokunnilla.

Artikkeli
11.4.2022
Kimmo Haapakangas, Matti Näsi, Marjut Pietiläinen

Lähisuhdeväkivalta ei erityisesti lisääntynyt ensimmäisenä koronavuonna, kertovat poliisin tietoon tulleisiin rikoksiin pohjautuvat tilastot. Uhreista suurin osa oli naisia. Rikosuhritutkimuksen mukaan väkivaltakokemukset ovat koronarajoitusten myötä vähentyneet. Kevään 2020 koronatilanne heijastui osin vastaajien kokemuksiin parisuhdeväkivallasta.

Artikkeli
3.3.2022
Rauli Kohvakka, Kaisa Saarenmaa

Nettitelevisio, uudet äänimediat, somekanavat ja muu verkkomedia saivat paljon uusia käyttäjiä vuonna 2020, mutta toisena pandemiavuonna kasvutahti näyttää hidastuneen. Yksityisiä nettipuheluita soittaneiden osuus jopa väheni. Useampi kuin joka viides nuori käyttää netin deittisovelluksia, ja kaikkiaan deittipalveluilla on yli 360 000 suomalaiskäyttäjää. Verkkomedian ohella myös perinteiset joukkoviestimet ovat keränneet yleisöjä korona-aikana. 

Blogi
14.2.2022
Jouni Kotkavuori

Leimakirveet heiluvat somessa, mutta kahtiajakojen molempia puolia voi ymmärtää. Nykyinen keskustelu­kulttuuri saa pohtivaiseksi bloggaajan, joka on lueskellut Lasse Lehtisen kirjaa sadan vuoden takaisesta Suomesta.

tk-icons